Wiseman viisastui? | | | Venäjä on lähellä |
(Julkaistu WordPress-blogissa 30.6.2008)
Helsinki, Aleksanterinkatu, aurinkoinen puolipäivä, katukahvila.
Oranssi mies on asettunut viimekesäiselle paikalleen Mikonkadun kulmaan. Kadun toisella puolella mustiin pukuihin ja valkoisiin paitoihin sonnustautunut trio virittelee Bachiaan. Oranssi mies ilmeilee tutusti, mutta herää uudella tavalla kiittämään kun kolikko kilahtaa astiaan. Isä ja pikkupoika katselevat pitkään. Isää hymyilyttää, poika on totinen eikä uskalla mennä heittämään kolikkoaan. Lopulta lähtevät astiaa kilauttamatta. Trio ei pääse Bachiinsa kun ohikulkija jää juttusille.
Autoja, raitiovaunuja, ihmisiä, auringon viiltävä heijastus näyteikkunan kehyksessä. Pukumiehiä, farkkunuoria, feissareita, kiireettömiä turisteja. Ulkomaalaiset erottaa usein hiuksista tai vaatetuksesta.
Viereisessä pöydässä Charles Baudelaire katselee kiinteästi ohikulkijoita. Yhtäkään surupukuista naista ei kulje ohi, yksikään upea sääri ei paljastu mustan helman kohotessa. Vasemmalta saapuu kuitenkin nainen mustalla tyylikkäällä pyörällään. Takamus kaartuu ja pyöristyy kauniisti naisen istuessa satulassa, ruskettuneet käsivarret ojentuvat ohjaustangolle. Nainen kääntyy vauhdikkaasti ja varmasti ajaen kulman taakse Mikonkadulle. Charlesin silmät seuraavat häntä, minäkin käännyn katsomaan kunnes takapyörän kimmeltävät puolat häviävät näkyvistä.
9.2.17 | Tommi Salonen
Muuta naputeltua
Dylan nautti | Cohen kiertueella | Tapiola-antikvariaatti |
Leikkiä ikä kaikki | 11.4.18
Servus, sano Heymann | 9.4.18
Markku Innon viimeinen kokoelma | 4.2.18
Jumalien siunausta | 1.1.18
Sivuston tilastoja 2017 | 28.12.17
Simple images – valokuvia