alkuun
Perimmäisiä kysymyksiä| Sirpaleita |Ohukainen ja Paksukainen ja Ohukainen

Maria Tšehova

Maria Pavlovna Tšehova (1863-1957), opettaja, museonjohtaja

Maria TšehovaMaria Tšehova, Maša, oli tärkeä ihminen Tšehovin elämässä. Vielä tärkeämpi tuntuu Anton olleen Mašan elämässä.

Maria oli Tšehovin sisarusparven viides ja ainoa aikuiseksi elänyt tytär. Hän näyttää olleen toimelias ja, varsinkin myöhemmin Antonin perintöä vaaliessaan, neuvokas ja määrätietoinen, ja niine ominaisuuksineen sillä puolella sisarussarjaa, joka osasi pitää elämänsä järjestyksessä.

Kun Pavel-isä oli paennut velkojiaan Moskovaan, muu perhe Antonia lukuun ottamatta seurasi pian perässä. Anton jatkoi kouluaan Taganrogissa, Mašan ja nuorimmaisen Mihailin koulu jäi muuton takia kesken. Vaikka vanhemmat arvostivat koulutusta, he eivät kaiketi osanneet ja jaksaneet hoitaa lasten kouluasiaa kuntoon uudessa, vieraassa kaupungissa, ja Maša ja Mihail joutuivat itse etsimään koulunsa. Koulun ovelta toiselle kulkien he lopulta siinä onnistuivat ja saivat hankittua paitsi koulupaikat, myös koulunkäyntinsä maksajat.

Maša valmistui opettajaksi 1884, kurssitoverinaan muiden muassa Olga Kundasova, ja toimi opettajana Moskovassa lähes vuoteen 1904 asti, jolloin hän Antonin kuoltua muutti Jaltan-huvilaan. Melihovon vuosina Maša oli viikot Moskovassa, mutta loma-ajat ja viikonloput Melihovossa, jossa hän auttoi Antonia tilan asioissa, puutarhan hoidossa, vieraiden kestityksessä.

Kosiomiesten kohtalo

Maša oli veljensä Nikolain tavoin taiteellisesti lahjakas. Tšehovien viettäessä ensimmäistä Babkinon kesäänsä Maša tutustui Nikolain opiskelukaveriin, tulevaan taidemaalariin Isaak Levitaniin. Levitan ihastui Mašaan siinä määrin, että kosi tätä. Yllättynyt Maša kertoi asiasta Antonille, joka varoitti Mašaa suostumasta kosintaan.

Levitanin kohdalla Antonin neuvo ei tainnut olla huono, Levitan kun rakastui noin seitsemän kertaa viikossa. Vuotta aiemmin, silloin Voskresenskin kesässä, Mašaa oli kosinut eräs luutnantti Jegorov. Jegorovkin oli saanut rukkaset Antonin lähettämän kirjeen välityksellä.

Vuosia myöhemmin sama sattui kolmannen ja kipeimmän kerran. Ukrainalainen tilanomistaja Aleksander Smagin, johon Tšehovit olivat tutustuneet Antonin etsiessä ostettavaksi sopivaa maatilaa, näki Mašassa elämänsä naisen. Kolmeakymmentä lähestyvä Maša aikoi suostua kosintaan mutta kysyi vielä Antonin mielipidettä. Anton ei vastannut mitään, ei sanonut sanaakaan. Päiviä mietittyään Maša torjui Smaginin. Smagin kaipasi Mašaa lopun ikäänsä.

Edellä mainittuja tapauksia kuvatessaan melkein kaikki Tšehovin elämäkerrat pohtivat, uhrasiko Maša osan omaa elämäänsä Antonin ja tämän kirjailijantyön vuoksi ja missä määrin Anton vaikutti Mašan päätöksiin. 90-vuotias Maria Tšehova ei enää haastatteluissa muistanut, oliko hän ollut rakastunut. 30-vuotias Maša olisi saattanut vastata toisin.

Muiston vaalija

Jos Maria oli omistautunut Antonille tämän eläessä, hän omistautui myös Antonin muistolle. Omistautumista auttoi Marian Antonilta saama perintö, jonka turvin hän saattoi luopua opettajantyöstään.

Maria toimitti ensimmäisen Tšehovin kirjekokoelman 1912–1916 ja perusti lahjoituksellaan Jaltan Tšehov-museon, jonka johtajana hän oli 1922–1957. Marian taitavassa suojeluksessa museo kesti vallankumouksen, sisällissodan, kaksi maailmansotaa, natsimiehityksen. Kerrotaan, että saksalaisten miehittäessä Jaltaa Maria itsepintaisesti kieltäytyi luovuttamasta Antonin valkeaa huvilaa saksalaisupseerin asunnoksi.

11.10.17 | tommisal

Muita sirpaleita
Kysely: Kirsikkapuisto vai KirsikkatarhaElämääOhukainen ja Paksukainen ja Ohukainen