alkuun

Anton Tšehovin suomennetut kertomukset

Tšehov-sivustoni on kutistunut vain kertomuksia, tai novelleja, käsittäväksi. Sivulle on koottu (melkein) kaikki Tšehovin kertomukset, joista minulla on suomennostieto. Kertomuksia on 215 216, joista kaksi on oikeastaan romaaneja. Monista kertomuksista on useita suomennoksia, mutta kaikista ei sivuilla ole tarkkoja julkaisutietoja. Suomennoksen otsikkoa seuraa vaihtelevasti: alkuteoksen nimi translitteroituna ja kyrillisenä, alkuteoksen julkaisuvuosi ja julkaisija.

Varhaisia lehdissä ilmestyneitä suomennoksia olen koonnut tänne.

A    E    G    H    I    J    K    L    M    N    O    P    R    S    T    U    V    Y 

Johtaja sohvan alla

Antreprenjor pod divanom Антрепренёр под диваном  [243]
1885 | Oskolki

Oli väliaika, jolloin näyttelijät vaihtoivat pukuja. Klavdija Matvejevna Dolskaja Kautshukowa, nuori miellyttävä taiteilijatar, joka oli innolla antautunut taiteeseensa, juoksi pukuhuoneeseensa ja alkoi riisuutua, vaihtaakseen mustalaisvaatteet husarinpukuun. Välttääkseen turhia vaivoja ja että tämä puku säilyisi sileänä ja kauniina, päätti taitelijatar riisuutua perusteellisesti, niin että hän oli lopulta täydellisessä „Eevan puvussa".

Jonytš

Ionytš Ионыч  [47]
1898 | Niva

Kun S:n kuvernementinkaupunkiin saapuneet valittivat ikäväänsä ja elämän yksitoikkoisuutta siellä, niin paikalliset asukkaat sanoivat ikäänkuin puolustuksekseen, että S:ssä oli päinvastoin oikein hyvä olla, että S:ssä oli kirjasto, teatteri, tanssiaisia ja päälle päätteeksi älykkäitä, kiinnostavia, miellyttäviä perheitä, joiden kanssa voi tehdä tuttavuutta.

Joutilaisuudessa

Ot netšego delat От нечего делать  [95]
1886 | Peterburgskaja gazeta

Nikolai Andrejevitš Kapitonov, notaari, sytytti päivällisen jälkeen sikarin ja lähti makuuhuoneeseensa levolle. Hän asettui pitkäkseen, suojasi kasvonsa musliinikankaalla sääskiltä ja sulki silmänsä, mutta ei voinutkaan nukkua.

Juuri hän se oli!

To byla ona! То была она!  [241]
1886 | Oskolki

"Kertokaa, Pjotr Ivanovitš, meille jotakin!" neitoset huudahtivat.

Eversti pyöritteli harmaita viiksiään, karautti kurkkuaan ja lausui:

"Tämä tapahtui v. 1843, kun rykmenttimme majaili Tšenstohovin tienoilla. Minun on huomautettava teille, hyvät neitiseni, että talvi oli sinä vuonna tuima, niin ettei mennyt yhtään päivää, etteivät vartiosotilaat olisi palelluttaneet nenäänsä ja ettei lumipyry olisi tukkinut teitä.

Jälleennäkemisen ilo

[Alkuteoksen tiedot puuttuvat]   [237]

Hiekkaista kylätietä ajoi lääninkaupunkiin laiha pappi yksihevosisella ajopelillä. Päivä läheni iltaa. Heinäkuun sietämätön kuumuus antoi periksi. Tienreunassa kasvava heikonpuoleinen ruis jätti pitkiä varjoja. Heiveröinen kopukka siirteli vaivalloisesti koipiaan nostattaen niilläkin liikkeillä valtavia pölypilviä...

Järkiavioliitto

Brak po rastšetu Брак по расчету  [19]
1884 | Razvletšenije

Leskirouva Mimrinan talossa Viiden Koiran kujan varrella istutaan hääillallisella. Pöydässä on kaksikymmentäkolme henkeä, joista kahdeksan ei syö mitään; he nokkivat vain nenällään ja valittavat, ettei maistu.

Tšehov Anton

KirjojaBöckerBooksBücher
&Livres

TS | 8.11.19