alkuun

Anton Tšehovin suomennetut kertomukset

Tšehov-sivustoni on kutistunut vain kertomuksia, tai novelleja, käsittäväksi. Sivulle on koottu (melkein) kaikki Tšehovin kertomukset, joista minulla on suomennostieto. Kertomuksia on 215 216, joista kaksi on oikeastaan romaaneja. Monista kertomuksista on useita suomennoksia, mutta kaikista ei sivuilla ole tarkkoja julkaisutietoja. Suomennoksen otsikkoa seuraa vaihtelevasti: alkuteoksen nimi translitteroituna ja kyrillisenä, alkuteoksen julkaisuvuosi ja julkaisija.

Varhaisia lehdissä ilmestyneitä suomennoksia olen koonnut tänne.

A    E    G    H    I    J    K    L    M    N    O    P    R    S    T    U    V    Y 

Kaksintaistelu

Duel Дуэль  [33]
1891 | Novoje vremja

Kello oli kahdeksan aamulla — aika, jolloin upseerit, virkamiehet ja kylpylävieraat tavallisesti kävivät meressä kuuman, tukahduttavan yön jälkeen ja menivät sitten paviljonkiin juomaan kahvia tai teetä.

Kala verkossa

Iz zapisok vspyltšivogo tšeloveka Из записок вспыльчивого человека  [235]
1887 | Budilnik

. . .

Kalliita kielitunteja

Dorogije uroki Дорогие уроки  [29]
1887 | Peterburgskaja gazeta

Vieraiden kielten osaamattomuus merkitsee sivistyneelle ihmiselle suurta haittaa. Vorotov tunsi tämän kipeästi silloin kun hän suoritettuaan kandidaattitutkinnon yliopistossa syventyi pienehköön tieteelliseen työhön.

Kameleontti

Hameleon Хамелеон  [42]
1884 | Oskolki

Kauppatorin poikki on menossa poliisitarkastaja Otšumelov uudessa päällystakissaan, nyytti kädessä. Hänen takanaan harppailee punatukkainen konstaapeli ja kantaa seulaa, joka on täpötäynnä takavarikoituja karviaismarjoja.

Kapiot

Pridanoje Приданое  [112]
1883 | Budilnik

Paljon olen elämäni aikana nähnyt taloja, suuria ja pieniä, kivestä ja puusta rakennettuja, mutta eräs talo on aivan erikoisesti syöpynyt mieleeni. Tai oikeastaan se ei ole talo, vaan pikemminkin mökki.

Kapteenin univormu

Kapitanski mundir Капитанский мундир  [51]
1885 | Oskolki

Nouseva aurinko katsoi yrmeästi piirikuntakaupunkia, kukot olivat vasta äsken laulamasta laanneet, mutta olipa kun olikin setä Rilkinin kapakkaan ennättänyt jo vieraita tulla.

Karkotettuja

V ssylke В ссылке  [172]
1892 | Vsemirnaja illjustratsija

Vanha Semjon, lisänimeltään Tolkovyi, ja nuori tataari, jonka nimeä ei kukaan tiennyt, istuivat rannalla nuotion ääressä; kolme muuta lautturia oli tuvassa.

Karkuri

Beglets Беглец  [16]
1887 | Peterburgskaja gazeta

Sen asian toimittaminen kesti vitkallisen kauan. Äitinsä mukana Paša kulki ensin sateessa, milloin niitettyjä peltoja, milloin metsäpolkuja, joilla keltaiset lehdet takertuivat hänen saappaisiinsa, kulki niin kauan kunnes aamu alkoi valjeta.

Karviaismarjoja

Kryžovnik Крыжовник  [57]
1898 | Russkaja mysl

Jo aamuvarhaisesta olivat sadepilvet peittäneet koko taivaan; oli hiljaista, viileää ja ikävää kuten tavallisesti harmaina pilvisinä päivinä, jolloin pilvet ovat jo kauan riippuneet peltojen yllä, odotetaan sadetta, eikä sitä kuitenkaan tule. Eläinlääkäri Ivan Ivanytš ja lukionopettaja Burkin olivat jo väsyneet kävelemiseen ja aukea näytti heistä loputtomalta.

Kaštanka

Kaštanka Каштанка  [52]
1887 | Novoje vremja

Jalkakäytävällä juoksenteli edestakaisin ja levottomana sivuilleen vilkuillen nuori punaruskea koira, mäyräkoiran ja piharakin sekasikiö, joka kuonostaan oli aivan ketun näkoinen. Tuon tuostakin se pysähtyi, nosteli uikuttaen ylös palelevia käpäliään ja yritti selvittää itselleen, miten oli mahdollista, että se oli eksynyt?

Kauhea yö

Strašnaja notš Страшная ночь  [143]
1884 | Razvletšenije

Ivan Petrovitš Panihidin kalpeni, kiersi lampun sydäntä alemmaksi ja aloitti rauhattomalla äänellä:

— Synkkä, läpinäkymätön pimeys kattoi maata, kun jouluyönä vuonna tuhatkahdeksansataakahdeksankymmentäkolme palasin kotiin erään nyttemmin jo kuolleen ystäväni luota, jonka asunnossa viivyimme myöhään spiritistisessä istunnossa.

Kaunottaria

Krasavitsy Красавицы  [55]
1888 | Novoje vremja

Muistan, olin vielä koulupoika, kymnaasin viides- tai kuudesluokkalainen, kun matkustin vaarini kanssa Donin alueella Bolshaja Krepkajan kylästä Donin Rostoviin. Oli helteinen, painostavan ikävä elokuun päivä.

Keittäjätär menee naimisiin

Kuharka ženitsja Кухарка женится  [58]
1885 | Peterburgskaja gazeta

Griša, pieni seitsemänvuotias pojannappula seisoi keittiön ovella, kuunteli ja tirkisteli avaimenreiästä. Keittiössä tapahtui hänen käsityksensä mukaan jotakin tavatonta, ennen näkemätöntä.

Ken kahta jänistä tavoittaa...

Za dvumja zaitsami pogonišsja, ni odnogo ne pojmaješ За двумя зайцами погонишься, ни одного не поймаешь  [234]
1880 | Strekoza

. . .

Kerjäläinen

Ništši Нищий  [85]
1887 | Peterburgskaja gazeta

— Armollinen herra! Olkaa hyvä ja kiinnittäkää huomionne onnettomaan, nälkäiseen ihmiseen. En ole syönyt kolmeen päivään ... minulla ei ole edes viisikopeekkaista yösijan maksuksi ... vannon Jumalan nimessä!

Kielikello

Dlinnyi jazyk Длинный язык  [25]
1886 | Oskolki

Natalja Mihailovna, nuori rouva, oli aamulla palannut Jaltasta ja kertoi herkeämättä nyt miehelleen Krimin ihanuuksista. Iloisena katseli mies ihastunutta vaimoaan kasvoihin, kuunteli ja toisinaan kysäsi ...

Kirjailija

Pisatel Писатель  [104]
1885 | Peterburgskaja gazeta

Huoneessa, joka kuului kauppias Eršakovin teekaupan yhteyteen, istui korkean konttoripöydän takana itse Eršakov, nuori mies, joka oli muodinmukaisesti pukeutunut, mutta nuhruinen, sellainen, joka ikäisekseen on saattanut elää rajustikin.

Kirjallisuuden lehtori

Utšitel slovesnosti Учитель словесности  [164]
1894 | Russkije vedomosti

Kuului hevosten kavioiden kolahtelua riukulattiaan; ensin talutettiin tallista pikimusta Kreivi Nulin, sitten valkoinen Sisar Maika. Kaikki ne olivat erinomaisia, kalliita hevosia. Ukko Šelestov satuloi Velikanin ja kääntyen Maša-tyttärensä puoleen sanoi:

— No, Maria Godfroy, nouse ja istu! Hoplaa!

Kirje isoisälle

Vanka Ванька  [174]
1886 | Peterburgskaja gazeta

Vanka Žukov, kymmenvuotias poika, joka kolme kuukautta sitten oli annettu suutari Aljahinille oppiin, ei käynyt jouluyönä nukkumaan. Odotettuaan siksi kunnes isäntäväki ja kisällit olivat lähteneet kirkkoon hän otti isännän kaapista mustepullon, kynän, jossa oli ruostunut terä, levitti eteensä rypistyneen paperiarkin ja alkoi kirjoittaa.

Kirje oppineelle naapurille

Pismo k utšenomu sosedu Письмо к ученому соседу  [105]
1880 | Strekoza

Rakas naapurini!

Maksim… (unohdin isänne nimen, suokaa jalomielisesti anteeksi!) Suokaa anteeksi ja armahtakaa minua vanhaa ukkoraiskaa ja tolkutonta ihmissielua siitä, että rohkenen häiritä Teitä kurjalla kirjeellisellä jokelluksellani.

Kirkkotarhassa

Na kladbiše На кладбище  [239]
1884 | Oskolki

Anton Tšehovin suomennetut novellit

Klassillisella linjalla

Slutšai s klassikom Случай с классиком  [220]
1883 | Oskolki

Ennenkuin Wanja Ottepelow läksi gymnaasiin suorittamaan kevättenttiään kreikankielessä, suuteli hän jumalankuwia. Hänellä oli kouristusta watsassa, painoa rinnan alla ja sydän tykytti niin että oli haljeta – kaikki waan siitä pelosta että pääsisikö läpi. Miten oli hänen tänään käywä? Oliko hän saawa kakkosen vai kolmosen? Kuusi kertaa siunautti hän itseään äidillään ja ennenkuin hän meni pyysi hän wielä tätiään rukoilemaan hänen puolestaan.

Kohtaus metsästysretkellä

Drama na ohote Драма на охоте  [32]
1884 | Novosti dnja

Kerran huhtikuussa vuonna 1880 vahtimestari Andrei astui puolenpäivän aikaan työhuoneeseeni ja ilmoitti salamyhkäisesti, että toimitukseen oli tullut herra, joka pyysi hartaasti päästä toimittajan puheille.

Kolme vuotta

Tri goda Три года  [242]
1895 | Russkaja mysl

Oli vielä pimeä, mutta siellä täällä alkoivat jo valot syttyä taloissa ja kalpea kuu alkoi kohota kadun päässä kasarmin takaa. Laptev istui penkillä portin luona ja odotti aamujumalanpalveluksen päättymistä Pietarin ja Paavalin kirkossa.

Koomikko

Komik Комик  [224]
1884 | Oskolki

Työntäen kädet laajojen housujensa taskuihin kääntyi koomikko Ivan Akimovitsh Volobjev-Sokolov akkunaan päin ja kiinnitti uneliaan katseensa kadun toisella puolella olevaan taloon. Niin kului ainakin viisi minuuttia kuolonhiljaisuuden vallitessa.

Korppi

Vorona Ворона  [222]
1885 | Oskolki

Kello ei ollut paljo yli kuuden illalla, kun luutnantti Strekatsev kierrellessään kaupungilla, kulki suuren kolmikerroksisen talon ohi, sattumalta tuli hän heittäneeksi silmäyksen toisessa kerroksessa oleviin ruusunpunaisiin akkunaverhoihin.

– Tässä asuukin rouva Dudu – – – muisti hän. – Pitkään aikaan en ole hänen luonansa käynytkään. Enköhän mene?

Kostaja

Mstitel Мститель  [68]
1887 | Oskolki

Pian sen jälkeen, kun oli tavannut vaimonsa itse teossa, Fedor Fedorovitš Sigajev seisoi Schmuks & C:n asekaupassa valitsemassa sopivaa revolveria. Hänen kasvoiltaan kuvastui viha, suru ja luja päättäväisyys.

Kosto

Mest Месть  [65]
1886 | Oskolki

Ljev Savvitsh Turmanov, tavallinen kuolevainen, jolla oli sievoinen omaisuus, vielä sievoisempi aviosiippa ja mitä sievoisin kalju keskellä päälakea, pelasi kerran ruuvia erään ystävänsä luona tämän nimipäivillä.

Koteloitunut ihminen

Tšelovek v futljare Человек в футляре  [157]
1898 | Russkaja mysl

Mironositskojen kylän äärimmäisessä laidassa olevaan kylänvanhin Prokovin heinälatoon yöpyi myöhäisiä metsämiehiä. Heitä oli ainoastaan kaksi: eläinlääkäri Ivan Ivanytš ja kimnaasinopettaja Burkin. Ivan Ivanytšilla oli melko outo, kaksiosainen sukunimi — Tšimša-Himalaiski, joka ei ollenkaan sopinut hänelle, ja sen vuoksi koko kuvernementissa häntä sanottiinkin vain Ivan Ivanytšiksi;

Kotona

Doma Дома  [28]
1887 | Novoje vremja

— Grigorjeveiltä käytiin kysymässä jotakin kirjaa, mutta sanoin, että te ette ole kotona. Postinkantaja toi sanomalehtiä ja kaksi kirjettä. Sitten muistaessani, Eugeni Petrovitš, pyytäisin teitä kiinnittämään huomiotanne Serjožaan.

Kuhnailua

Kanitel Канитель  [50]
1885 | Oskolki

Kirkon kuorissa seisoo lukkari Otlukavin pureksittu hanhensulkakynä paksujen, rasvaisten sormien välissä.

Kullanmuru

Dušetška Душечка  [34]
1899 | Semja

Olenka, virasta eronneen kollegian asessori Plemjannikovin tytär, istui kotinsa pihanpuoleisella kuistilla mietteisiinsä vaipuneena. Oli kuuma, kärpäset ahdistelivat itsepäisesti, ja oli mieluista ajatella, että kohta tuli ilta. Idästä nousi tummia sadepilviä, sieltä henkäili harvakseen raikas kosteus.

Kumma kuvastin

Krivoje zerkalo Кривое зеркало  [56]
1883 | Zritel

Minä ja vaimoni astuimme vierashuoneeseen. Siellä haisi homeiselta ja kostealta. Lukemattomat rotat ja hiiret juoksivat piiloihinsa, kun me valaisimme seiniä, jotka kokonaisen vuosisadan kuluessa eivät olleet nähneet päivänvaloa.

Kunniamerkki

Orden Орден  [94]
1884 | Oskolki

Sota-alkeiskoulun opettaja, kollegianregistraattori Lev Pustjakov asui ystävänsä luutnantti Ledentsovin naapurina. Juuri tuon luutnantin luo hän suuntasi kulkunsa uudenvuoden aamuna.

Kunnon saksalainen

Dobryi nemets Добрый немец  [26]
1887 | Oskolki

Ivan Karlovitš Schwein, Funk ja C:o rautavalimon vanhin mestari, lähetettiin Tveriin paikan päälle suorittamaan jotakin tilaustyötä. Työ kesti neljä kuukautta, ja tänä aikana mies-paran tuli siinä määrin ikävä nuorta vaimoaan, että hän menetti ruokahalunsa ja yrittipä pariin otteeseen itkeä tuhertaakin.

Kuorotyttö

Horistka Хористка  [45]
1886 | Oskolki

Kerran, siihen aikaan kun hän oli vielä nuorempi, kauniimpi ja äänikin oli sointuisampi, tytön luona huvilalla, välikerroksessa, istui Nikolai Petrovitš Kolpakov, ihailija. Oli sietämättömän kuumaa ja tukahduttavaa.

Kuuluisuus

Passažir 1-go klassa Пассажир 1-го класса  [101]
1886 | Novoje vremja

Ensimmäisen luokan matkustaja, joka vast'ikään oli syönyt päivällistä asemasalissa ja juonut itsensä hienoon hiprakkaan, heittäytyi vaunun samettisohvalle, ojensihe mukavasti puolinojaan ja nukahti.

Kyllä naisten kelpaa

Ženskoje stšastje Женское счастье  [187]
1885 | Oskolki

Kenraaliluutnantti Sapupyriniä haudattiin. Vainajan asunnolle, jossa hautajaismusiikki ja komentosanat kajahtivat, kokoontui joka puolelta joukottain kansaa katsomaan hautajaismenoja.

Kylmää verta

Holodnaja krov Холодная кровь  [44]
1887 | Novoje vremja

Pitkä tavarajuna on jo kauan seissyt pysäkillä. Veturi ei päästä ääntäkään ikään kuin se olisi sammunut; junan luona ja asemarakennuksen ovella ei näy sieluakaan.

Kysely

Spravka Справка  [136]
1883 | Oskolki

Oli puolipäivä. Tilanomistaja Voldyrev, pitkä vankkatekoinen mies, jolla oli lyhyeksi leikattu tukka ja mulkosilmät, riisui päällystakkinsa, pyyhki silkkinenäliinalla otsansa ja meni arasti virastosaliin.

Tšehov Anton

KirjojaBöckerBooksBücher
&Livres

TS | 8.11.19