alkuun

Anton Tšehovin suomennetut kertomukset

Tšehov-sivustoni on kutistunut vain kertomuksia, tai novelleja, käsittäväksi. Sivulle on koottu (melkein) kaikki Tšehovin kertomukset, joista minulla on suomennostieto. Kertomuksia on 215 216, joista kaksi on oikeastaan romaaneja. Monista kertomuksista on useita suomennoksia, mutta kaikista ei sivuilla ole tarkkoja julkaisutietoja. Suomennoksen otsikkoa seuraa vaihtelevasti: alkuteoksen nimi translitteroituna ja kyrillisenä, alkuteoksen julkaisuvuosi ja julkaisija.

Varhaisia lehdissä ilmestyneitä suomennoksia olen koonnut tänne.

A    E    G    H    I    J    K    L    M    N    O    P    R    S    T    U    V    Y 

Made

Nalim Налим  [76]
1885 | Peterburgskaja gazeta

Kesäaamu. On hiljaista; vain sirkka sirahtelee rannalla ja jossakin äännähtelee arasti kotkanpoikanen. Taivaalla on liikkumattomia untuvapilviä, hajalle heitellyn lumen näköisiä...

Matkan varrella

Na puti На пути  [72]
1886 | Novoje vremja

Kultapilvi yössä lepäeli
Jättivuoren rinnoill' ylevillä…

Lermontow.

Huoneessa, jota ravintolanpitäjä itse, kasakka Semjon Tshishtopljui, sanoo "vierashuoneeksi", koska se on määrätty ainoastaan matkustaville, istui suuren maalaamattoman pöydän ääressä kookas, leveäharteinen, neljänkymmenen korvissa oleva mies. Hän istui pää käsinojossa pöytää vasten ja nukkui.

Metsästäjä

Jeger Егерь  [35]
1885 | Peterburgskaja gazeta

Oli helteinen ja tukahduttava keskipäivä. Taivaalla ei ollut yhtään pilveä. Auringon polttama ruoho katselee alakuloisesti, toivottomasti: vaikka sade tulisi, ei se saisi sitä viheriöimään.

Mikä ilo

Radost Радость  [115]
1883 | Zritel

Oli sydänyö. Innostuneena, tukka pystyssä syöksyi Dmitri Kuldarov vanhempainsa asuntoon ja juoksi yhtä painoa huoneitten läpi. Vanhemmat olivat paraikaa menossa levolle.

Mokomaa väkeä

Nu, publika! Ну, публика!  [88]
1885 | Oskolki

— Stop tykkönään, en tilkkaakaan enää juo tästä lähtien! Ei, vaikka mikä! On jo aika tulla järkiinsä. Työtä täytyy tehdä lujasti ja ahertaa. Jos kerran palkkaa himoitset, niin tee työtä rehellisesti, uutterasti ja omantunnon mukaisesti lepoa ja untakin halveksien. Renttuileminen pois! Ilmaiseksi olet rahoja ansainnut, vaan se ei ole hyvin, ei totisesti ole hyvin…

Molempi parempi

Oba lutše Оба лучше  [90]
1885 | Oskolki

— Poiketkaa välttämättömästi, rakkaat lapset, paroonitar Schöpplingin (kahdella "p":llä) luo, — toisti anoppini kymmenennen kerran, saattaessaan minua ja nuorta vaimoani vaunuihin. — Paroonitar on äitini vanha ystävä. Käykää myöskin kenraalin rouva Sherebtshikowin luona. Hän voisi pahastua, ellette tekisi visiittiä.

Morsian

Nevesta Невеста  [84]
1903 | Žurnal dlja vseh

Kello oli jo kymmenen illalla, ja taivaalla puutarhan kohdalla loisti täysikuu. Šuminien talossa päättyi juuri iltajumalanpalvelus, jonka Marfa Mihailovna, isoäiti, oli tilannut, ja nyt Nadja — hän oli tullut hetkiseksi puutarhaan — saattoi nähdä, kuinka salissa katettiin illallispöytää ja kuinka mummi hääräsi yllään upea silkkipuku;

Moskovan torvitorilla

V Moskve na Trubnoi Ploštšadi В Москве на Трубной площади  [166]
1883 | Budilnik

Rozhestvenskin luostarin lähellä on pienehkö aukio, jota nimitetään Torvitoriksi tahi lyhyesti Torveksi. Sunnuntaisin siellä käydään kauppaa. Sadat turkit, lievetakit, karvalakit ja sylinterit vilahtelevat ja häärivät kuin ravut vasussa. Kuuluu kevättä muistuttavaa moniäänistä lintujen laulua.

Muistiaisjuhla

U predvoditelši У предводительши  [159]
1885 | Oskolki

Joka vuosi helmikuun ensimmäisenä päivänä, pyhän marttyyrin Trifonan päivänä, on manalle menneen piirikunnanjohtaja Trifon Lvovitš Zavzjatovin lesken maatilalla tavallista enemmän liikettä.

Murhenäytelmä

Drama Драма  [31]
1887 | Oskolki

Pavel Vasilitsh, eräs nainen tahtoo tavata teitä, — ilmotti Luka, — Hän on odottanut jo kokonaisen tunnin...

Pavel Vasilitsh oli juuri syönyt aamiaista. Kuultuaan, että muuan nainen odottaa häntä, hän rypisti naamaansa ja sanoi:

— Menköön hiiteen! Sano, että en jouda.

Musta munkki

Tšernyi monah Черный монах  [158]
1894 | Artist

Tiedemies Andrei Vasiljitš Kovrin tunsi itsensä väsyneeksi, hermotkin olivat joutuneet epäkuntoon. Hän ei ruvennut hoitamaan itseään, mutta ohimennen, viinipullon ääressä, puhui asiasta ystävälleen lääkärille, ja tämä neuvoi häntä viettämään kevään ja kesän maalla.

Myllyssä

Na melnitse На мельнице  [70]
1886 | Peterburgskaja gazeta

Mylläri Aleksei Birjukov, roteva, tanakka keski-ikäinen mies, vartaloltaan ja kasvoiltaan niitä puisevia, paksunahkaisia ja raskaasti astuvia merimiehiä muistuttava, joita lapset näkevät unissaan Jules Vernen kirjoja luettuaan, istui tupansa kynnyksellä ja imeksi laiskasti sammunutta piippuaan.

Tšehov Anton

KirjojaBöckerBooksBücher
&Livres

TS | 8.11.19