alkuun


Sorry, not viewable on mobile. If on tablet, try landscape orientation.

Anton Tšehovin suomennetut kertomukset

Tšehov-sisältöni on kutistunut vain kertomuksia, tai novelleja, käsittäväksi. Näille sivuille on koottu (melkein) kaikki Tšehovin kertomukset, joista minulla on suomennostieto. Kertomuksia on 215 216. Niistä kahta on usein sanottu romaaneiksi, joitakin taas pienoisromaaneiksi. Monista kertomuksista on tehty useita suomennoksia, mutta kaikista ei sivuillani ole tarkkoja julkaisutietoja.

Kansalliskirjaston Digi-palvelusta löytyviä vanhoja suomennoksia olen koonnut tänne. Lisäksi jonkinlainen valikoima Tšehov-julkaisuja löytyy täältä ja Tšehovista kirjoitettua täältä.

o

Onnenpoika

Stšastlivtšik Счастливчик   [145]
1886 | Peterburgskaja gazeta

"Bologojen" asemalta, joka on Nikolajevin rautatien varrella, lähtee liikkeelle matkustajajuna. Erään toisen luokan vaunun tupakoitsijain puolella torkkuu viisi matkustajaa verhoutuneena vaunun puolihämärään.

Onnettomuus

Nestšastje Несчастье  [82]
1886 | Novoje vremja

Sofia Petrovna, notaari Lubjantsevin vaimo, kaunis nuori nainen, käveli hiljaa metsäpolkua huvilanaapurinsa, asianajaja Iljinin kanssa. Oli menossa iltapuolen viides tunti. Taivaalle metsäpolun kohdalle oli kerääntynyt valkoisia untuvaisia pilviä;

Onni

Stšastje Счастье  [144]
1887 | Novoje vremja

Leveän, valtatieksi sanotun arotien varteen oli yöpynyt lammaslauma. Sitä vartioi kaksi paimenta. Toinen, noin kahdeksankymmenvuotias hampaaton ja vapisevakasvoinen vanhus makasi vatsallaan aivan tien poskessa kyynärpäät pölyisten ratamonlehtien seassa.

Oopperasta palattua

Posle teatra После театра  [109]
1892 | Peterburgskaja gazeta

Palattuaan äitinsä kanssa oopperasta, jossa esitettiin "Jevgeni Oneginia", Nadja Zelenina heti huoneeseensa päästyään heitti kiireesti puvun yltään, päästi palmikon hajalleen ja yllään vain alushame ja valkoinen pusero istuutui pöydän ääreen kirjoittamaan samanlaisen kirjeen kuin Tatjana.

Opetus

Razmaznja Размазня  [223]
1883 | Oskolki

Eräänä päivänä kutsuin huoneeseeni lasten opettajattaren Julia Wasiljevnan. Oli tehtävä tili.

– Istukaa, Julia Wasiljevna! sanoin hänelle. – Tehdäänpäs nyt laskut! Te warmaankin tarwitsette rahoja, mutta olette niin kaino, ettette uskalla pyytää. Kas niin … Sopimuksemme mukaan olette saapa kolmekymmentä ruplaa kultaa …

– Neljäkymmentä …

Osterit

Ustritsy Устрицы  [163]
1884 | Budilnik

Minun ei tarvitse liikoja jännittää muistiani voidakseni tarkalleen muistaa sateisen, hämärän syyspäivän, jolloin seisoin isäni kanssa eräällä vilkasliikenteisellä Moskovan kadulla ja tunsin, miten vähitellen jouduin kummallisen sairaudentilan valtaan.