#

<

Kymmenen ratapölkkyä ylikäytävästä

Sångernas sång

>

Asuin silloin korkealla

Asuin silloin korkealla ja näin kauas yli rautasillan ruosteisten palkkien ja yli kosken mustan veden. Asuin korkealla ja näin iltaisin, kuinka valot syttyivät harjutiellä mäntyjen takana ja rantakadun lyhdyissä lehmusten alla. Asuin korkealla, näin valoja ja elämää, tummia hahmoja rantakadulla jotka hetkeksi astuivat lyhtyjen valopiiriin ja siitä taas hävisivät, matkalla kohden kaupunkia ja odottavan yön lupauksia, jotkut seurassa, jotkut pareittain, joku yksin. Ja olin ikkunassa vielä yöllä kun he palasivat kulkien lyhdyn alta lyhdyn alle, seurassa, kaksin, joku yksin.

Asuin korkealla, näin valoja ja elämää, ja usein näin kuoleman kiitävät siniset valot. Joskus ne pysähtyivät ja ryömivät läikehtien talojen seinille ja heijastivat kasvoni ikkunaruudusta. Katsoin kasvojani ikkunassa, näin silmät, suun, nenänpielestä lähtevät juonteet, ja näin kuoleman kylmien valojen tanssin otsallani. Silloin käännyin ja kuljin läpi huoneitteni ja etsin kaikki katkaisimet ja sytytin kaikki valot, ja kiersin vielä valaistut huoneeni uudelleen ennen kuin palasin ikkunaan.

Ja kun palasin ikkunaan ja katsoin kadulle, näin valojen syttyneen kaikkiin taloihin kaikkiin ikkunoihin, ja joka ikkunassa oli ihminen. Ja joka ikkunasta ihminen katsoi lujasti alas siniseen läikkeeseen, ja kaikki he tiesivät ja kaikki he ymmärsivät mutta yksikään ei kääntänyt katsettaan.

(Julkaistu WordPress-blogissa 16.10.2008)

Asiasanat: elämä

7.10.2024 · Tekstejä & muuta

Sivuston sisältöä

Häme Castle

Anton Tšehovin suomennetut kertomukset

Tekstejä & muuta

Photos

Kirjoja, kansia hyllystämme (56)

Hyvinkäänkylän Lämpö & Vilu

 S    T    O    P