Tekstejä & kuvia, 2025

2025 2024 2023

Runoa ja jäätä

Jos Into piti merkitä muistiin, pitää jotain nytkin merkitä. Tämän runon haluaisin kuulla, YLE Radio 1:n hienoja ohjelmia, seuraavan kerran lauantaina 22.11., kohta Lauantain toivottujen jälkeen.

Lausujina ovat Kirsi-Kaisa Sinisalo, ehkä harvemmin ohjelmassa kuultu, ja Jarmo Heikkinen, tuttu monista aiemmista lähetyksistä. Haluta voi näköjään mitä vain, klassikkorunoja, käännöslyriikkaa ja uusia runoja.

Sitähän voisi toivoa vaikka sen ikihienon runon johon jollain tavalla sopivat kaikki kolme em. luonnehdintaa ja joka on oman tähän mennessä noin 20 sekuntia kestäneen lausujanurani koko ohjelmisto. Lausuin sen runon Rautatientorin Jääpuiston lippuluukulla viime kevättalvella. Olin saanut vapaalipun ja menin illalla suoraan töistä luistelemaan. Mukanani oli salkuntapainen jonka halusin jättää säilöön, ja silloin lipunmyyntiä hoitaneet nuoret keksivät sanoa että he ovat kyllä aina vaatineet runon maksuksi säilytyksestä. No, yksi runo pomppasi mieleen ja jokseenkin hengästyneellä vauhdilla sain sen lausutuksi, joten kuten ja suurin piirtein ja sinne päin, ja olin tyytyväinen.

Ilta oli muutenkin hieno. Iloisia ihmisiä, monenmaalaisia ihmisiä, puheensorinaa ja naurua, ei väliä pysyikö luistimilla vai ei. Rataa kiertäessä luisteli väliin kohti Kansallisteatterin kauniisti valaistua julkisivua ja sitten taas kiihdytti kohti Ateneumia, ja siinä välissä aseman kello näkyi monta kertaa. Vastateroitetut luistimet purivat sileää jäätä, ja vaikkei vilinässä kunnon vauhtiin päässytkään, oli joukossa hauska kaarrella ja puikkelehtia. Lopuksi vapaalipun lähettänyt VR tarjosi kahvit.

Ja sitten se, mikä saa muistelemaan lausujanuraani hyvillä mielin: kun olin hakenut salkuntapaisen ja poistumassa, lipunmyynnissä ollut villihiuksinen nuori tyttö näytti peukkua ja hihkaisi vielä kauas perääni: Kiitos runosta!

(Julkaistu WordPress-blogissa 7.11.2008)

Asiasanat: Helsinki · Jääpuisto · luistelu

30.11.2025 · 61

Kerran

Kerran kesällä kiipesin yksin pohjoissuomalaisen S:n kirkonkylän huojuvahkoon näkötorniin. Torni oli mäntyisen harjun laella. Pääni yläpuolella erottuivat männynoksat heinäkuun yön haaleata taivasta vasten, latvusten lomassa lentelivät hämärään havahtuneet lepakot. Siellä me kaartuvan rantaharjun kesäöiset olemassaolijat harjoitimme lajien välistä ystävyyttä toinen toistamme omimmilla aisteillamme tutkaillen.

Kerran tähän asti ainoalla Italian-matkallani minut kutsui merestä seireenin laulu. Sitä seuratessani jouduin R:n kaupungin vanhaan katedraaliin, jossa arvatenkin paikallinen nuori neito lauloi kaikki paikallisen rajat ylittävän ihanalla äänellään Summertimea, ja häntä kuulemaan heräsivät holveistaan niin neitsyen ja apostolien patsaat kuin piispojen ja kardinaalien vuosisataiset luutkin.

Kerran opiskelurahoja tienatessani vietin juhannusyön H:n kaupungissa olevassa mielisairaalassa. Iltaöisellä kierroksellani pysähdyin taas juttelemaan potilas S:n kanssa. S:llä oli oma huone käytävän päässä lähellä parveketta. Seisoimme parvekkeella, nojasimme kaiteeseen. S:n huoneessa hehkuivat himmeinä ULA-radion valot, juhannusyön haitari soitti hiljaa. Puhelimme ja katselimme alas sairaalaan puistoon, nurmikon ylle noussutta hentoa usvaa, juhlakuntoon haravoituja hiekkakäytäviä ja käytävien varrella nukkuvia lehmuksia, ja S:n huoneesta meitä taas katseli koko hänen entinen, menetetty elämänsä rippikuvien ja ylioppilaskuvien nuorin, toiveikkain silmin.

Kerran jokaisen työmatkan aikana pudotan kirjan ja teroitan katseeni K:n asemalta etelään sijaitsevan seisakkeen kohdilla ja mietin, josko minun jo tällä kerralla suodaan nähdä Korson Welles, jota näkemistä olen ollut tuomittu odottamaan aina siitä kun näin Kolmannen miehen jossain nuoruuden elokuvakerhossa.

(Julkaistu WordPress-blogissa 1.7.2008)

Asiasanat: muistot

30.11.2025 · 60

Freedom of the frozen lake

Oh freedom of the frozen lake, freedom of the captive waves. You are out there again, gliding on the icy crust of winter waters, secure and happy with your skill, your blades biting into the ice, sending off small crystals with each kick.

Your blades bite the ice, they disturb what’s underneath. The fishes stir from their rest and look up in wonder, trying in vain to decipher the patterns you leave on their roof as you glide past. They grow restless, they bend their silver bodies, their scales shine and sparkle bright from the sun reflected by your steel blades. But you bid hasty farewell to these confused dwellers of the waters, you cannot stay, you have to move on, and you move on, across virgin ice that’s now creamy white and now opaque black, you move forth and and you move back, across time and memory.

And you are a little boy sitting on a bank of wet snow at the lakeside, nose running, fingers fumbling with the laces, eyes escaping to the ice, eager to join the others there. And later, deeper into the night the way you like it now, there are girls on the ice with blushed cheeks and flowing hair, and that budding softness to their movements that’s starting to draw your eyes. Later still you seek to see further, seek the edges of the icy plains where that thin dark stripe lines the horizon. You’re alone now, and you gauge the distance, think of how to make the weary journey, of what lies in waiting in the dark when you finally arrive.

You now turn to look back, and tracks on the distance covered take you again to that little boy. Is this something he wished to see, is this what he longed for as he rushed to the ice, is this the promise of the first crystals fulfilled. But what have you made of his eyes, where is the freedom of the captive waves?

(Julkaistu WordPress-blogissa 25.3.2011)

Keywords: In English · life · luistelu · memories · skating

30.11.2025 · 59

Olihan se vähän

− Olihan se vähän sellaista, miehen kuultiin sanovan
kun häntä vietiin pois eikä ollut enää mitään nähtävää
En koko aikana oikein löytänyt asentoani, en itseäni
Viimein kun oikein pahalta tuntui, kurkotin kohti peiliä
Mutta silloin sumujen savut olivat jo laskeutuneet
Niin käperryin ja näin portin ja laattakäytävän
Ja tiesin että kun ne tulisivat
Ne eivät astuisi laatoille

(Julkaistu WordPress-blogissa 26.7.2008)

Asiasanat: elämä

30.11.2025 · 58

Vihreät niityt

Greenfields, Vihreät niityt, saavutti suuren suosion maailmalla 1960-luvun alussa Brothers Four -yhtyeen esittämänä. Suomeksi sen on levyttänyt usea laulaja Eila Pellisestä (1961) Topi Sorsakosken (1986) kautta Turmion Kätilöihin (2019).

===

Istun nyt keittiön ikkunan ääressä, katson parvekkeen valonauhan ohi kauas marraspimeyteen ja kuuntelen lohdukseni sitä hienointa kaikista, saksofonisti Juhani Aaltosen Vihreitä niittyjä.

Asiasanat: Greenfields · Juhani Aaltonen · marraskuu · musiikki · video

10.11.2025 · 57

Martti Anhavan Tšehov-suurtyö

Martti Anhavan uusi Tšehov-suomennoskokoelma on 1104-sivuisena melkoinen järkäle. Kirja sisältää 51 novellia, joista 21 on kustantajan mukaan aiemmissa suomennoskokoelmissa julkaisemattomia. Julkaisemattomien oikea määrä taitaa kuitenkin olla 19, koska olen sellaiseksi merkittyjen joukosta löytänyt kaksi ennen julkaistua.

Rouva (Anhava s. 57–77) on julkaistu aiemmin vuonna 1935 L. Helon samalla nimellä suomentamana (Tshehov, A. Kertomuksia. Petroskoi : Valtion kustannusliike Kirja, 1935. s. 59–88).

Vanha talo (Anhava s. 203–208) on julkaistu aiemmin vuonna 1945 Matti Lehmosen samalla nimellä suomentamana (Tshehov, A. P. Valittuja : Kertomuksia ja novelleja 1. SMIA, 1945. s. 291–298).

Kuvasta kiitos Pietalle!

Asiasanat: Anton Tšehov · kirjat · Martti Anhava

9.11.2025 · 56

The Vice President

"Have you heard the news?" he said with a grin
"The Vice President's gone mad"

"Hmm, say, that's too bad". And even badder is that he's not the only one and perhaps not even the worst one of the lot.

Keywords: Bob Dylan · In English · J. D. Vance · music · musiikki · video

22.10.2025 · 55

Berliini 24h – Päivä metropolin elämää

Berliini 24h – Päivä metropolin elämää (24h Berlin – Ein Tag im Leben), yksi vuorokausi suurkaupungin elämää tunti tunnilta, YLE Teemalla lauantaina 5.9. klo 6 alkaen. Tämä 2,8 miljoonaa euroa maksanut 24-tuntinen dokumentti on historian pisin tv-produktio. Ohjelma seuraa päähenkilöitään eri kaupunginosiin, työpaikoille, arkeen ja juhlaan.

Kävin kesällä ensimmäistä kertaa Berliinissä. Sillä vankalla kokemuksella voisin viedä ohjelman vaikka Fasanenstrasselle, jonka varrella sijaitsee Literaturhaus. Talo on vain 100 metrin päässä Kurfürstendammilta, vanhan Länsi-Berliinin vilkkaalta ostoskadulta, mutta sitä ympäröi rauhaisa puistikko, siinä on viihtyisä kahvila ulkopöytineen ja verantoineen, ja sen kivijalassa on kirjakauppa, jonka kaksi huonetta näyttävätkin kirjakaupalta. Illalla Fasanenstrassea valaisevat Literaturhausin kohdalla kauniit vanhat lyhdyt.

Voisin viedä ohjelman myös U-Bahnilla lännemmäksi Charlottenburgin kaupunginosaa Pestalozzistrasselle. Sieltä löytyy pienenpieni puoti, jossa myydään mitä erilaisimpia marsipaanituotteita. Pieneen tilaan mahtuu esille vain osa maankuulun Wald Königsberger Marzipan -yrityksen yltäkylläisestä tuotevalikoimasta. Esillä olevista tarjoillaan innokkaasti maistiaisia.

Ja jos makealla linjalla jatketaan, niin seuraava kohde on KaDeWe, Kaufhaus des Westens, Eurooopan suurin tavaratalo, jonka ylimmän kerroksen herkkuosastolla todellinen Berliinin-tuntija Pertti Rönkkö on sanonut olevan ”suklaata silmänkantamattomiin”. Alakerran parfymeriassa säteilee kokonainen rintama taidokkaasti meikattuja nuoria naisia, jotka yrittävät pysäyttää käytävää kulkevia vähemmän meikattuja naisia saadakseen myytyä heille jotakin, jonka käyttäjinä hekin olisivat ”wunderschön”.

Marsipaani ja suklaa voivat olla arkea tai juhlaa, mutta juhlaa kohottaaksemme voimme seuraavaksi suunnata filharmoniaan, Philharmonie-konserttitaloon, joka on 1960-luvulta ollut Berliinin Filharmonikkojen kotisali. Lähdemme KaDeWe’ltä kohti Zoologischer Garten -asemaa etsiäksemme sopivan kulkuyhteyden. Gedächtniskirchen aukiolla törmäämme kuuleman mukaan kovin tavalliseen berliiniläisilmiöön, mielenosoitukseen. Mielenosoituksen aihe osoittautuu sellaiseksi, että meidänkin sopii ja täytyy ja pitää osallistua siihen. Siis juhlamieli hetkeksi syrjään, intomieli tilalle ja mukaan joukkoon, joka ainakin siihen liittyessämme käyttäytyy rauhallisesti eikä juuri työllistä muutamalla suurella autolla paikalle saapunutta Polizei-osastoa.

5. syyskuuta 2008 on aivan tavallinen päivä, mitään erityistä ei ole odotettavissa. Berliiniläiset ovat palanneet kesälomiltaan noin viikko sitten, ja kaupunki totuttelee taas arjen rytmiin. On perjantai, viikonlopun alku. Aurinko nousee klo 6.24, ja koulut alkavat klo 8.00, jolloin sähkön kulutus saavuttaa päivän huippulukemat. Kaupungin suurin työnantaja on Deutsche Bahn (Saksan rautatiet), berliiniläisten keski-ikä on 41 vuotta ja keskipaino 71,5 kiloa. Vain 80 kuvausryhmän liikkuminen kaupungissa 24 tunnin ajan poikkeaa Berliinin perusrytmistä. Ryhmät seuraavat satojen ihmisten todellisuutta, heidän arkeaan ja elämäänsä. Ne taltioivat kohtaamisia työpaikoilla ja kodeissa, kanslerin virastossa ja vankilassa, grillikioskilla ja oopperassa. Berliini 24h ei kerro ihmisistä, vaan antaa ihmisten kertoa itse.

Kaupunkijunan valonauha myöhäisillassa kolmannen kerroksen korkeudella, Landwehrkanalin matalat sillat ja sen varrella kohoavat ilmeikkäät kerrostalot, kaupunkielämään ihmeellisellä tavalla sopeutuneet koirat, mustalla värillä ja kahdella d:llä kaukolämpöputken kylkeen vedetty ”Nazis zu Pferddewurst!”, ihmiset puistoissa kirjoineen, Brandenburgin porttia ihastelevat japanilaisturistit, East Side Galleryn kuolemansuudelma…

Ei piru, kyllä sitä pitää nousta lauantaiaamuna kello 6.

(Julkaistu WordPress-blogissa 4.9.2009)

Asiasanat: Berliini · televisio · Yle Teema

22.10.2025 · 54

See you in North Korea

This is hilarious. The reaction of the White House to the Norwegian Nobel Committee decision today.

Keywords: In English · Nobel Peace Prize · Steven Cheung · White House

10.10.2025 · 53

Kymmenen ratapölkkyä ylikäytävästä

Kymmenen ratapölkkyä ylikäytävästä Haminaan päin oli talvella ollut kuollut koira. Se oli yöllä jäänyt junan alle. Koira ei ensin näyttänyt kovin pahalta, mutta lähempänä huomasi, kuinka sen silmät tuijottivat mitään näkemättä ja tuuhea häntä oli velttona ja kuinka kauniiseen turkkiin repeytynyt haava ammotti riekaleina kyljessä. Ratavartija korjasi koiran iltaan mennessä pois.

Kuumina kesäpäivinä kun kuljimme sahan tietä siitä ohi joelle uimaan ja pietaryrtit tuoksuivat ja ratapölkyt tuoksuivat, koira tuli aina mieleen ja toi mieleen senkin mikä oli tapahtunut toisessa kaupungissa toisen luokan keväällä, sen minkä olin koulutiellä joutunut näkemään vaikka isä yritti minua kiirehtiä, sen minkä takia se yksi tyttö lähti heti koulusta takaisin kotiin, sen minkä takia aikuiset illalla vihaisina toistelivat jonkun kuorma-autokuskin nimeä, sen minkä takia Maan korvessa alkoi vähitellen tuntua niin todelta ja niin valheelta.

Asiasanat: kuolema · muistot

27.9.2025 · 14

Sivu 1 | seuraava

1 2

Asiasanat#

A · Alain Bashung · Aleksis Kivi · Anton Tšehov · Arja Saijonmaa B · Bardit · Berliini · Bob Dylan E · Eddie Cochran · elämä · esineet · Evert Taube G · Goethe · Greenfields H · Helsingin Sanomat · Helsinki · Humppilan lasitehdas · Häme · Hämeenlinna I · Iakovos Kampanellis · ihmisen osa · In English J · J. D. Vance · Juhani Aaltonen · Jussi Halla-aho · Jääpuisto K · kirjankansia hyllystämme · kirjat · Klassik Radio · kuolema L · Lasse Mårtenson · Lauantain toivotut levyt · life · luistelu · lyhyet M · Marcel Cohen · marraskuu · Martti Anhava · Mauthausen · memories · Mikael Wiehe · Mikis Theodorakis · Monica Zetterlund · muistot · music · musiikki N · Nobel Peace Prize P · Pekka Gronow · persut · politiikka · presidentinvaalit · Puistoblues Q · Qobuz R · Rautatiemuseo · Robert Reich S · Seitsemän veljestä · Sirpa Selänne · skating · Steven Cheung · Susanna Haavisto · Suvi Ahola · Sven-Bertil Taube · syksy · sähköntuotanto T · Teemu Selänne · televisio · tiloja · Tiptree · tuulivoima V · valokuvat · Veijo Meri · video W · White House Y · Yle Teema Z · Zusi Bahnsimulatoren