Ei menty Puistobluesiin

Piti mennä Puistobluesiin muttei menty. Vähän huonoa. Viime vuonna menin ensimmäisen kerran. Sekin on vähän huonoa ihmiselle, joka jo lukiovuosinaan oli sen verran valveutunut aiheesta, että oli ravintola Linnanvoudin pienessä kabinetissa kaupungin kaikkien muiden valveutuneiden kanssa kuuntelemassa Pekka Gronowia. Gronow puhui bluesista radion tutuksi tekemällä pehmeällä äänellään ja soitti bluesia radioliikkeen ikkunan tutuksi tekemällä Tandberg-avokelanauhurilla vähälukuiselle, nuorelle ja kovin hiljaiselle yleisölleen.

Muttei siis tullut mentyä. Olisiko menemättä jääminen voinut johtua siitä ettei nyt ollut Johnny Winteriä ja viime vuonna oli? Ei kai sentään, eihän Johnny Winter ikinä mikään suosikki minulle ole ollut, en ole koskaan omistanut yhtäkään Winter-levyä, eihän mies oikein osaa edes laulaa, ja kyllä bluesmiehen pitää osata laulaa.

Vai olisiko Winter kuitenkin edustanut jotain suurta, jotain suurempaa, jotain joka statukseltaan ylti edes vähän lähemmäs niitä Gronowin esittelemiä vanhoja mestareita, viimeistä myöten manan majoille menneitä, soittonsa soittaneita. Oliko Winter tämänvuotisia parempi viimeinen esiintyjä, kohokohta, se jota odotetaan, se joka huipentaa?

Ei siis tullut mentyä. Vähän huonoa olisi ehkä ollutkin joutua tästä yli pyyhkäisseen hakkaavan sadekuuron alle jos se sama ennätti Vanhankylänniemeen asti. Mutta ensi vuonna mennään. Jos ei mennä niin vähän huonoa.

(Julkaistu WordPress-blogissa 29.6.2008)

Tekstien luettelo löytyy täältä.

· Alain Bashung · Anton Tšehov · Bob Dylan · elämä · Helsinki · Häme · Hämeenlinna · In English · Jääpuisto · kirjat · kuolema · Marcel Cohen · muistot · musiikki · Pekka Gronow · Puistoblues · Sven-Bertil Taube · Tiptree · vähäsanaiset · Zusi Bahnsimulatoren

Ei menty Puistobluesiin

Sivuston sisältöä