J. Jukola lausui erään kohtalokkaan lopun saaneen joulusaunan aikaisemmassa ja auvoisammassa vaiheessa nämä usein siteeratut sanat: ”Niin sinkoilee täällä miehen aatos; ja ken taitaa viskellä verkkoja sen teille?”
Juhani oli oikeassa; mielleyhtymät, assosiaatiot, konnotaatiot saavat ajatukset sinkoilemaan milloin mihinkin. Niin pitkälle Juhani ei kuitenkaan osannut aavistella että joskus maailmassa verkkoja ei suinkaan heitellä ajatusten teille vain niitä kampittamaan vaan verkkoja vieläpä tarkoituksella rakennetaan sinkoilua helpottamaan.
Niinpä minäkin näin verkossa kuinka Yrsa Tiuski kirjoittaa vanhasta mokkatakistaan, jota hän kutsuu rakkaimmaksi takikseen ikinä. Takki on maailman kauneimman värinen ja näyttää ainakin parista kulmasta katsottuna jotakuinkin istuvalta, Yrsa jatkaa.
Hei kun luin Yrsan tekstin tuosta verrattomasta vuosikertatakista, aatokseni sinkoili kolmeen muuhun mokkatakkiin. Kaksi niistä on levykannessa Bob Dylanin päällä ja kolmas on joskus ollut minun päälläni. Dylanin takit oletan mokkatakeiksi; vaateasiantunteva lukija voi klikata levylinkkejä, tutkia kansikuvia ja esittää oikaisupyynnön jos tarpeen.
The Freewheelin’ Bob Dylan -levyn kannessa viluisen näköinen Dylan kulkee jotain New Yorkin talvista katua yhdessä tyttöystävänsä Suze Rotolon kanssa. Dylanin mokkatakki näyttää aika kevyeltä, Suze on pukeutunut lämpimämmin. Parikymppiset nuoret hymyilevät ja vaikuttavat onnellisilta, mutta tuossa vaiheessa heidän suhteensa oli jo päättymässä monenlaisten jännitteiden repiessä sitä. Dylan on viitannut suhteeseen Freewheelin’-levyn lauluissa Down the Highway ja Don’t Think Twice, It’s All Right ja vielä Another Side of Bob Dylan -levyn biisissä Ballad in Plain D, jossa hän kuvailee Suzen Carla-sisarta melkoisen ilkeästi ja kostonhimoisesti.
Toinen mokkatakkinen levy, Blonde on Blonde, on Dylanin ensimmäinen kaksois-LP ja yksi hänen hienoimpia levyjään. Vai mitä sanotte esim. näistä: I Want You, Stuck Inside Of Mobile With The Memphis Blues Again, Just Like a Woman, One of Us Must Know, Sad-Eyed Lady of the Lowlands, Rainy Day Women # 12 & 35 ja tietysti Visions of Johanna, jossa The ghost of ‘lectricity howls in the bones of her face. Tämän levyn kannessa tuimailmeinen Dylan on jo pitkätukkainen ja taiteilijanlaadustaan tietoinen rock-mies eikä enää ensimmäisten levyjensä folk- ja protestilaulaja, ulkoasultaan kaukana esim. The Times They Are A-Changin’ -levyn kannesta, jossa hänen on kauniisti sanottu olleen “at his most Woody Guthriesque”.
Kolmas takki, se toistaiseksi levykanteen päätymätön, nojaili aikoinaan monet välitunnit lyseon kunnianarvoisan päärakennuksen jykevään kivijalkaan, kulki kirpeässä syysilmassa läpi Sibeliuspuiston vaahterasta kahisevien käytävien, sai ikuisen muistomerkin rintapieleensä kananmunanheiton maailmanennätyskokeesta Vehkojan pelloilla, riippuu nyt lasten mummolan varastossa ja mahtuu edelleen päälleni muistomerkkeineen.
(Julkaistu WordPress-blogissa 18.8.2008)
Asiasanat: Bob Dylan · musiikki
7.2.2025 · 6
Eilen illalla viimeisellä lenkillä koira kulki jalkakäytävän vieressä nurmikolla ja sen askeleet kahisivat ja rapisivat. Katsoin tarkemmin ja näin että maa oli kuurassa ja että ruohonkorret taittuivat koiran askelten alla. Ilmassa oli pakkasen tuoksua, tummalla taivaalla jokunen tähti.
Ja kun ihminen ei koskaan ole vain yhdessä paikassa eikä vain yhdessä ajassa, en ollut siinäkään yksin enkä koiran kanssa vaan mukanani olivat kaikki ne vade me cum -jutut jotka elämäni varrella ovat minuun liittyneet ja kanssani kulkevat, ja niin mielessä alkoi soida Bob Dylanin ikihieno junalaulu It Takes a Lot to Laugh, It Takes a Train to Cry, ja kuin Emmauksen tielle ilmestyivät Dylan parhaassa äänessään, Al Kooper pianoineen ja Mike Bloomfield kitaroineen, ja lammikoita peittänyt hento riite vapisi Dylanin huuliharppusoolosta ja repeili säröille Dylanin palatessa laulamaan: Now the wintertime is coming, The windows are filled with frost. I went to tell everybody, But I could not get across.
Getting across, sitä aihetta Dylan on uransa varrella monesti käsitellyt, ehkä kaikkein koskettavimmin myöhempien vuosiensa lauluissa Not Dark Yet ja Things Have Changed. Sen kanssa ovat tuskailleet niin monet Tšehovin ihmiset, sitä on joku sanonut kuulleensa Bachin kaksoiskonserton viimeisessä osassa, jossa päästään niin lähelle ja jossa kuitenkin jokin jää tavoittamatta.
Mutta tulkoon talvi, tulkoot luistelujäät, tulkoot jäille ne jotka kanssani kulkevat.
(Julkaistu entisessä WordPress-blogissa 2.11.2008)
Asiasanat: Bob Dylan · musiikki
29.11.2023 · 43
724 sivua Dylan-tietoa lauluista, levyistä, elämästä, vaikutteista, yhteiskunnasta
Asiasanat: Bob Dylan · kirjankansia hyllystämme
21.11.2023 · 34
Sivu 1
A · Alain Bashung · Aleksis Kivi · Anton Tšehov B · Bardit · Bob Dylan E · Eddie Cochran · elämä · esineet · Evert Taube G · Goethe H · Helsingin Sanomat · Helsinki · Humppilan lasitehdas · Häme · Hämeenlinna I · Iakovos Kampanellis · ihmisen osa · In English J · Jussi Halla-aho · Jääpuisto K · kirjankansia hyllystämme · kirjat · Klassik Radio · kuolema L · Lasse Mårtenson · Lauantain toivotut levyt · lyhyet M · Marcel Cohen · Mauthausen · Mikael Wiehe · Mikis Theodorakis · Monica Zetterlund · muistot · musiikki P · Pekka Gronow · persut · politiikka · presidentinvaalit · Puistoblues Q · Qobuz R · Rautatiemuseo S · Seitsemän veljestä · Sirpa Selänne · Susanna Haavisto · Suvi Ahola · Sven-Bertil Taube · syksy · sähköntuotanto T · Teemu Selänne · tiloja · Tiptree · tuulivoima V · valokuvat · Veijo Meri · videot Z · Zusi Bahnsimulatoren