| Asiasanat |
Tekstejä & kuvia, 2023
2024 2023
Was der August nicht tut, macht der September gut.
Luulin ensin, että tuo oli vain Klassik Radion juontajan lausuma letkautus. Googlasin kuitenkin, ja vastaan tuli itse Goethe 😄
Goethe · Klassik Radio · lyhyet
Qobuzin kehut
Qobuz ilmoitti eilen nostavansa hintaa eurolla. Marraskuun alusta uusi kuukausihinta on 15,99 euroa. Meilissä oli tietysti kaunis vetoomus kehumisineen:
Your love for music and your dedication set you apart, and for that, we are incredibly grateful. As a niche, independent company, we value every single customer and each one of you makes a significant difference for us.
Kiitos vaan, mutta olen kyllä ollut tyytyväinen Qobuziin, joten jatkan sen tilausta nousseellakin hinnalla. Ja ilman kehumisiakin.
Sångernas sång
Kreikkalainen kirjailija Iakovos Kampanellis (1921–2011) lähti nuorena pakomatkalle saksalaisten miehittämästä kotimaastaan, mutta joutui natsien pidättämäksi ja päätyi vangiksi Mauthausenin keskitysleiriin Itävaltaan. Kampanellis säilyi hengissä, ja liittoutuneiden vapautettua leirin vuonna 1945 hän alkoi kirjoittaa kokemastaan.
Työ ei vuosiin edennyt käsikirjoitusta pidemmälle, kunnes Kampanellis tarttui siihen uudelleen 1960-luvulla, lisäsi kaksi uutta lukua aiemmin kirjoittamaansa ja julkaisi tekstin ensin sanomalehdessä ja vuonna 1965 kirjana.
Kampanellis kirjoitti lisäksi neljä runoa, joista kukin perustuu yhteen kirjan neljästä luvusta. Kirjan kustantaja ehdotti, että runot voisi julkaista myös sävellettyinä. Säveltäjänimikin oli kustantajalla mietittynä: Mikis Theodorakis.
Theodorakisin Mauthausen-sarja, jota kutsutaan myös Mauthausen-kantaatiksi, esitettiin ensimmäisen kerran Ateenassa joulukuussa 1965. Sarjan neljä laulua ovat Asma asmaton (Laulujen laulu), O Antonis (Antonis), Drapetis (Karannut) ja Otan telosi o polemos (Kun sota on loppunut).
Sarjan tunnetuin laulu lienee Asma asmaton, ja sen tunnetuin esittäjä taas on Maria Farantouri, joka myös kantaesitti sen. Asma asmaton, laulujen laulu, on laulu rakkaudesta, rakkaudesta keskitysleirillä, ja sen pohjana on Kampanellisin oma rakkaussuhde toiseen Mauthausenin vankiin, nuoreen liettuanjuutalaiseen naiseen.
Laulun nimi on lainattu Vanhasta testamentista, sen 22. kirjasta, joka Suomessa tunnettiin aikaisemmin hienolla nimellä Korkea veisu.
Englanninkielisellä Wikipedia-sivulla olevissa lainauksissa Mauthausen-sarjan sanotaan olevan "the most beautiful musical work ever written about the Holocaust". Asma asmaton taas on "an exquisite, haunting and passionate melody that moves Kambanellis' affecting words to an even higher level" ja, jälleen aivan oikein, "extraordinarily moving".
Ruotsalainen näyttelijä ja laulaja Sven-Bertil Taube (24.11.1934–11.11.2022) julkaisi 1970-luvulla levyllisen Theodorakisin lauluja. Mauthausen-sarjasta levyllä on ainakin När kriget tar slut ja hyvin koskettava versio Asma asmatonista nimellä Sångernas sång. Ruotsinkieliset sanat löytyvät täältä.
Iakovos Kampanellis · Mauthausen · Mikis Theodorakis · musiikki · Sven-Bertil Taube · videot
Elämää
Sosialistin numerossa 182 tiistaina 11. p. elokuuta 1908 Veljekset Schauman ilmoittaa ostavansa krapuja tiistaisin ja keskiviikkoisin. Turun Työväen Osuuskauppa suosittelee Arvoisalle Yleisölle hyviä ruoka- ja sekatavaroitaan, joita se kertoo myyvänsä kohtuushinnoilla. Osoitteessa Multavierukatu 1 sijaitseva Turun Uusi Kalja- ja Virvoitusjuomatehdas tarjoaa niin ikään arvoisalle yleisölle hyvin valmistettua alkoholipitoisuudesta vapaata kaljaa. Biograafi Teatteri Olympian ohjelmassa on huvittavin ja suurenmoisin ketun metsästys, mitä on esitetty, sekä äärettömän naurettava Rummunlyöjällä on lomaa.
Etusivulla on kolme mustin reunuksin varustettua ilmoitusta. Yhdessä niistä Turun hautaustoimisto tarjoaa ruumisarkkuja. "Käykää toki katsomassa." Kukaan tuskin enää tietää, kävivätkö Liina ja Verner Soini katsomassa. Hieman hautaustoimiston ilmoituksen yläpuolelle on kuitenkin ladottu heidän lehteen panemansa teksti. Siinä ilmoitetaan, että Soinien rakas pieni lemmikki Sylvi Lineea on kuollut 2.8.1908, vähän alle kaksivuotiaana. Häntä kaihoten muistelevat isä, äiti, pieni veli ja sisko. Ilmoituksen päättävässä lohtua etsivässä värssyssä vanhempien kyyneliä kirkkaampana "loistaa pikku Sylvi enkeljoukon seurassa".
Sylvi Lineea ei elänyt pitkään. Jotkut niistä, jotka jatkoivat elämäänsä tuona tiistaina 11. päivänä elokuuta ja sen jälkeen, saattoivat mennä aterioimaan Kansankeittiöön Ylisen höyrylautan luona tai somistaa kotejaan tapeteilla joita Uskonnollisten Kirjain kauppa myi sisäänostohinnalla nyt heti tai, niinkuin Sissi Niemelä ja Tuomas Hyrskymurto, tutkia kihlausilmoitustaan painomusteelta tuoksuvasta tuoreesta lehdestä. Joku, ehkä Sissi tai Tuomaskin, saattoi huomata ja lukea sivulle 6 painetun pienen kertomuksen Tsss! – hiljaa – , jonka kirjoittajaksi on mainittu Anton Tschehow.
102 vuotta ilmestymisensä jälkeen se on sivuston 199. alkuperäiskertomus.
(Julkaistu vanhassa tsehov.infossa joskus vuonna 2010)
Anton Tšehov · elämä · kuolema
Asemakahvilan myyjä sanoi että väärä vitonen. Minä sanoin että Lavia saa nykyään iTunes Storesta. Myyjä sanoi että voi näitä aikoja.
Lähtevien laivojen satama
On lauluja joihin kiintyy heti ensimmäisen kerran ne kuultuaan ja jotka jäävät sen jälkeen mieleen olemaan koko loppuelämäksi. Sellaisia lauluja ovat Leonard Cohenin Suzanne, Richard Harrisin tulkinta Jimmy Webbin MacArthur Park -ihmeestä, Arlo Guthrien ikihieno versio Steve Goodmanin The City of New Orleans -junalaulusta ja vielä yhtenä esimerkkinä song and dance man Dylanin All Along the Watchtower. Ja sellainen laulu on 1970-luvulla toimineen hyvinkääläisen Bardit-yhtyeen Lähtevien laivojen satama, yksi suomalaisen laulelmamusiikin hienoimpia.
Lähtevien laivojen satama on Oiva Paloheimon runo. Ilmo Häkkinen sävelsi ja sovitti runon Bardeille, ja yhtye levytti sen vuonna 1975 Hovirunoilija-nimiselle LP:lle. Tulos oli suurenmoinen. Paloheimon koskettava runo, Häkkisen kaunis sävellys, kontrabasson soolo, laulusolistin ääni ja kiinteän tunteikas laulutapa, se miten hän laulaa tai ääntää yksittäiset sanat ja jopa hänen ärränsä – kuuntele säe ja jota mä rakastin – synnyttivät yhden niistä lauluista, jotka jäävät kanssakulkijoiksi loppuelämän ajaksi. Ja kuinka voisikaan unohtaa laulun loppusäkeet:
kun lyhtyni himmeinä palaa
ja mereltä tulevat
vain lokit ja tuulen leyhkät
ja laineet sieluttomat
En ole koskaan omistanut Hovirunoilija-levyä, en Lähtevien laivojen satamaa. Kohta omistan. Levy on nyt saatavissa osana Bardien hiljattain julkaistua tupla-CD:tä. Tästä linkistä voit kuunnella Lähtevien laivojen sataman, ja harrysound.fi-sivustolta löytyy myös tilauslomake.
Lisäys 28.11.22: Linkit harrysound.fi-sivustolle poistettu. Sivustoa ei enää ole.
Faits
Varasin kaksi päivää vapaata ja kävin vanhassa koti- ja koulukaupungissa läheisen asioita hoitamassa. Asiat hoituivat niin, että saatoin toisena päivänä rauhassa kuljeskella kaupungin kaduilla.
Jouduin kirjastoon, siihen kirjastoon joka valmistui juuri niihin aikoihin kun olin jättämässä kaupungin, niin että en koskaan saanut toteutetuksi nyt vähän asetelmalliselta tuntuvaa aikomustani istua mukavasti uuden ja odotetun musiikkiosaston tuoliin, laittaa kuulokkeisiin Sibeliusta soimaan ja katsella rantapuiston yli talviselle Vanajavedelle.
En käynyt nytkään musiikkiosastolla. Sen sijaan tartuin Parnassoon kirjaston yläkerran viihtyisässä lehtisalissa. Tartuin Parnassoon, kohtasin Leena Rantasen ja Marcel Cohenin.
===
Kesällä 2009 Leena Rantanen istuu Marcel Cohenin kanssa pariisilaisessa kahvilassa. Kahvilan katto on paneloitu lämpimän värisellä puulla, kauniit valaisimet heijastavat valonsa katon kautta ja korostavat sen lämmintä hehkua. Sinne tänne ripustettujen maalausten yksityiskohtia ei erota. Ihmiset näyttävät täälläkin asettuvan mieluiten seinänvieruspöytiin.
Myöhemmin Leena Rantanen kirjoittaa tapaamisesta lehteen. Cohen on julkaissut parikymmentä teosta, muttei tunne fiktiota ja juonta omakseen. Cohen onkin päätynyt lyhyisiin huomioihin ja katkelmiin, joita hän julkaisi ensi kerran 1987 kokoelmassaan Trente cinq nouvelles. Samaa tyyliä jatkavat kokoelmat Faits ja Faits II. ”Faits” tarkoittaa ”asioita”, ”tapahtumia” tai ”tekoja”, ja kokoelmat sisältävät muutaman rivin tai muutaman sivun pituisia juttuja. Ei alkua, ei loppua, kirjaan voi astua mistä kohdasta tahansa.
Faits-kirjoilla on mottonsa. Ensimmäisen kirjan mottona on Kafkan lause Hän juoksee tapahtumien perässä kuin aloitteleva luistelija. Faits II -kirjan motto on Walter Benjaminilta:
”Minulla ei ole mitään sanottavaa. Vain näytettävää.”
===
Kevättalvella 2005 auton valokiilat työntävät illan pimeyttä loitommaksi pohjoisen Uudenmaan maantiellä. Mutkaisen tien metsäisissä kohdissa tuuli ei tunnu, mutta peltoaukeilla viima tarttuu autoon ja valaistulla tiellä näkyy, kuinka hieno lumi pyyhkii tien poikki kuin tuulten ajama savu. Auton määränpäänä on Mäntsälän Ohkola ja Ohkolan nuorisoseuran talo ja siellä pidettävä Tšehov-tapahtuma, jossa Karhu-näytelmä esitetään viidellä eri kielellä viidestä eri maasta olevien seurueiden voimin. Luvassa on myös venäläinen iltapala, piiraita, teetä, hilloa, suolakurkkuja, keittoakin.
Tapahtuman avaa ja alustaa Laura Buttler. Buttler puhuu kuuluvasti, varmasti ja tottuneesti englanniksi. Hänen vahva äänensä kantaa helposti salin yli. Yleisö kuuntelee vierasta kieltä hiljaa ja keskittyneenä, vain nuoren latvialaisseurueen jäsenet supisevat keskenään salin perällä.
Buttler kertaa asiantuntevasti Tšehovin elämän vaiheita ja hänen työtään. Tšehovin kirjailijanlaatua kuvatessaan Buttler lähestyy esityksensä ydinkohtaa. Hänen äänensä voimistuu entisestään. Latviakin hiljenee. Buttler jatkaa painokkaasti toistoon turvautuen:
”Chekhov never judges, he shows. Chekhov shows, he never judges.”
===
Benjamin, Cohen, Tšehov. Sanottavaa? Näytettävää?
===
On outoa kulkea vanhan kotikaupungin katuja elokuisena aamupäivänä kun koulut ovat jo alkaneet ja useimmat ihmiset palanneet lomalta töihin, kulkea hiljalleen ja vailla päämäärää.
Vanhassa kaupungissa on paljon tuttua. Korkealla lyseon pääsisäänkäynnin yläpuolella vakuutetaan yhä, kuinka Labor improbus omnia vincit. Janne seisoo lähellä nimikkopuistossaan nuorena ja solakkana, aina vain selin yhteiseen opinahjoomme nähden. Laurellin kahvilasta saa vieläkin sveitsinviinereitä, vaikka kahvila onkin muuttanut komeaan entiseen pankkitaloon torin laidalle ja viinerit eivät ole yhtä muhkeita kuin ennen Palokunnankadulla. Torin kiveys on uusittu, mutta koulumatkoilta tuttu diagonaalikäytävä on edelleen tallella. Taidemuseon päärakennus, johon Marjatta Kaarakka ehti tutustuttaa niin monet lyseolaisvuosikerrat, melkein tuoksuukin samalta kuin ennen.
Muutin kaupungista neljännesvuosisata sitten. Siinä ajassa kaupunki on tuttuudestaan huolimatta muuttunut, vanhentunut samat vuodet kuin minäkin mutta vanhetessaan jotenkin nuorentunut. Kun kulkee arkikiireettä sen katuja ja kortteleita antaen askeltensa ohjautua sinne mihin silmä sattuu kiinnittymään, alkaa tuntea itsensä ulkopuoliseksi, kaupunkiin kuulumattomaksi, myöhäiseksi matkailijaksi. Talot ja ikkunat, jotka ennen näkivät askeleeni päivittäin, tuntuvat nyt seuraavan kulkuani niin kuin vieraan kulkua seurataan. Välillä huomaan itsekin katsovani itseäni ulkopuolelta, aivan kuin osa minusta olisi jossakin niistä ikkunoista.
Kuljen alas Raatihuoneenkatua ja käännyn vasemmalle laivarantaa kohti. Vastapäisestä suunnasta Vanajaveden vanhalta sillalta tulee nainen aamulenkillään ja kaartaa edelleni. Nainen poikkeaa rantaan, minä jatkan jalkakäytävän asvaltilla. Ripeästi kävelevä nainen ehättää rannasta palattuaan taas edelleni, jatkaa rannan puistokäytävää ja asettuu penkille istumaan. Siinä kohtaa rantatörmän koivut kurkottavat vaakatasossa pitkälle veden ylle kohti lahden takana kohoavaa linnaa. Muistan puut, muistan muutakin. Valkeat yöt, rungolla istujat, pehmeän ihon. Otan pari askelta puita kohti, sitten näen taas itseni ulkopuolelta, käännyn kesken ja palaan kirjastoon.
(Julkaistu joskus muinoin vanhassa tsehov.infossa)
Anton Tšehov · Hämeenlinna · Marcel Cohen · muistot
Jälleennäkeminen
Menin kahville helteiselle Havis Amandan aukiolle, siihen uuteen kojuun jossa on punavalkoruutuiset pöytäliinat. – Kahvi, croissantti, kiitos. – Laitetaanko hilloa? – Voi, meillä ei kortti käy. Löytyi käteistä, se kävi, löytyi pieni purkki mansikkahilloa.
Söin, join, varoin lokkeja ja varjelin pahvilautasta lentämästä tuuleen. Lopuksi tartuin tyhjään hillopurkkiin ja tarkastelin etikettiä. Strawberry…28g. Wilkin & Sons, estd. 1895. Wilkin… Hätkähdin. Wilkin? Tiptree, Essex, England? Kyllä, kyllä, se sama kylä, se sama tila jossa olin joskus vuosia sitten viettänyt kesän sekalaisissa töissä, leikellyt luumupuita, poiminut mansikoita, kulkenut Englannin mullasta mustin polvin ja kynnenalusin.
Katselin etikettiä Havis Amandan aukiolla ja etiketin takaa nousi kasvoja ja muistoja. Nousi vanha Tom, reilu työnjohtaja irlantilaisaksentteineen, nousi Mr Abel, isäntämme jonka elämäniloa ilta illalta koettelivat huolimattomien paahtajien toaster jamit, nousi hänen verevä serbialaisvaimonsa joka pitkin viikkoa loihti puddingin puddingin perään. Nousivat aikaiset aamut, traktorikyydit, ruokiksen kolmioleivät, iltaiset jalkapallomatsit tyttöjen asuntolan edustalla, The Razor’s Edge sateisina viikonloppuina kun ei viitsinyt lähteä Lontooseen, pubit joista kauempana ollut The Ship oli pienempi, perinteisempi ja tunnelmallisempi.
Ja nousi sekin viileä ilta kun palasimme The Shipistä majapaikkaamme. Kuljimme taas tuttua oikopolkua niityn halki, Essexin kasteiset nurmet tarttuivat farkkujemme lahkeisiin. Janet, sweet Janet kulki vierelläni, sanoi palelevansa ja ihan jo odottavansa iltakaakaota, vilkaisi sitten oudosti kulmiensa alta ja naurahti. Katsoin Janetia ja hämärtyvää maata ja taivasta, ja mieleeni tulivat syksy ja tähdet ja yöt kun en enää olisi täällä. Chester kulki tummana omissa ajatuksissaan, Mytty oli näkevinään jotain liikettä alarinteellä luumutarhan kohdalla, Kenji ja Hiroshi tikkasivat lyhyttä askeltaan ja nyökkäilivät vaikkeivät ymmärtäneet, Eric näki vain Colleenin joka oli kaikkien odottamatta ihastunut häneen, ja tietysti mukana Kähkönen joka oli kävelyttämässä kiteeläistä ryhmysauvaansa ympäri Euroopan ja oli sillä reissullaan sattunut kyläämme, Kähkönen laihana ja vähissä rahoissaan, Kähkönen josta me kaikki olimme huolissamme. Niin, Kähkönen ja Mytty ja Eric ja Janet, Essexin kasteiset nurmet, Janetin farkut ja Janetin sievä nenä ja kaakaomuki.
Ja nekin joita me emme koskaan saaneet mukaamme. Yläluokkaiset egyptiläistytöt, silmät kuin kosteaa hiiltä, ja hienopiirteinen törröttävärintainen puolatar jonka otsahiukset näyttivät vaativan herkeämätöntä kohentelua. Ja sekin josta ei silloin ennen ollut niin väliä, koko puolalaisryhmän esiliina, etu- sekä takakireä rillipää jolle Marco antoi lisänimen ”shit with glasses”…
Kaunis Amanda hehkui helteessä edessäni. Tiptreen viileä ilta ja sen polut ja sen poluilla kulkijat olivat kaukana takana. Suljin hiljaa purkin kannen ja nousin ja lähdin.
(Julkaistu WordPress-blogissa 6.7.2008)
Tiedätkö mikä maljakko?
Olen kaksi kertaa yrittänyt tehdä verkkoon kuva-arkiston omille kuvilleni. Ekalla kerralla sain kyllä jotakin aikaan, nyt toisella kerralla olen jo tyytyväinen. Sivustoa tehdessä innostuin ottamaan muutaman esinekuvan, jollaisia en aiemmin ole koskaan ottanut. Niiden joukossa on tämä perinnöksi saatu lasimaljakko:
Tätä kysymystä tuskin moni näkee mutta kysynpä silti: Mikä maljakko, kenen suunnittelema, kenen tuotantoa? Itse en tiedä eikä tiedä lähiporukkakaan.
Lisäys: No niin, nyt on suurelta yleisöltä saatu tietoa, jota sitten googlaamalla lisätty. Maljakko on Humppilan lasitehtaan tuotantoa, ilmeisesti 1950-luvulta. Humppilan perustaneiden Helanderin veljesten ja muotoilija Gunnel Nymanin suhdetta on käsitelty tässä Lasinkeräilijän blogijutussa, jonka otsikko on Kaunis kopio?
(Julkaistu joskus aikoja sitten aiemmalla sivustolla)
esineet · Humppilan lasitehdas
edellinen | Sivu 2
Asiasanat#
A · Alain Bashung · Aleksis Kivi · Anton Tšehov B · Bardit · Bob Dylan E · Eddie Cochran · elämä · esineet · Evert Taube G · Goethe H · Helsinki · Humppilan lasitehdas · Häme · Hämeenlinna I · Iakovos Kampanellis · ihmisen osa · In English J · Jussi Halla-aho · Jääpuisto K · kirjankansia hyllystämme · kirjat · Klassik Radio · kuolema L · Lasse Mårtenson · Lauantain toivotut levyt · lyhyet M · Marcel Cohen · Mauthausen · Mikael Wiehe · Mikis Theodorakis · Monica Zetterlund · muistot · musiikki P · Pekka Gronow · persut · politiikka · presidentinvaalit · Puistoblues Q · Qobuz R · Rautatiemuseo S · Seitsemän veljestä · Susanna Haavisto · Suvi Ahola · Sven-Bertil Taube · syksy · sähköntuotanto T · tiloja · Tiptree · tuulivoima V · valokuvat · Veijo Meri · videot Z · Zusi Bahnsimulatoren
