Tekstejä & kuvia
Anton Tšehov
Elämää
Sosialistin numerossa 182 tiistaina 11. p. elokuuta 1908 Veljekset Schauman ilmoittaa ostavansa krapuja tiistaisin ja keskiviikkoisin. Turun Työväen Osuuskauppa suosittelee Arvoisalle Yleisölle hyviä ruoka- ja sekatavaroitaan, joita se kertoo myyvänsä kohtuushinnoilla. Osoitteessa Multavierukatu 1 sijaitseva Turun Uusi Kalja- ja Virvoitusjuomatehdas tarjoaa niin ikään arvoisalle yleisölle hyvin valmistettua alkoholipitoisuudesta vapaata kaljaa. Biograafi Teatteri Olympian ohjelmassa on huvittavin ja suurenmoisin ketun metsästys, mitä on esitetty, sekä äärettömän naurettava Rummunlyöjällä on lomaa.
Etusivulla on kolme mustin reunuksin varustettua ilmoitusta. Yhdessä niistä Turun hautaustoimisto tarjoaa ruumisarkkuja. "Käykää toki katsomassa." Kukaan tuskin enää tietää, kävivätkö Liina ja Verner Soini katsomassa. Hieman hautaustoimiston ilmoituksen yläpuolelle on kuitenkin ladottu heidän lehteen panemansa teksti. Siinä ilmoitetaan, että Soinien rakas pieni lemmikki Sylvi Lineea on kuollut 2.8.1908, vähän alle kaksivuotiaana. Häntä kaihoten muistelevat isä, äiti, pieni veli ja sisko. Ilmoituksen päättävässä lohtua etsivässä värssyssä vanhempien kyyneliä kirkkaampana "loistaa pikku Sylvi enkeljoukon seurassa".
Sylvi Lineea ei elänyt pitkään. Jotkut niistä, jotka jatkoivat elämäänsä tuona tiistaina 11. päivänä elokuuta ja sen jälkeen, saattoivat mennä aterioimaan Kansankeittiöön Ylisen höyrylautan luona tai somistaa kotejaan tapeteilla joita Uskonnollisten Kirjain kauppa myi sisäänostohinnalla nyt heti tai, niinkuin Sissi Niemelä ja Tuomas Hyrskymurto, tutkia kihlausilmoitustaan painomusteelta tuoksuvasta tuoreesta lehdestä. Joku, ehkä Sissi tai Tuomaskin, saattoi huomata ja lukea sivulle 6 painetun pienen kertomuksen Tsss! – hiljaa – , jonka kirjoittajaksi on mainittu Anton Tschehow.
102 vuotta ilmestymisensä jälkeen se on sivuston 199. alkuperäiskertomus.
(Julkaistu vanhassa tsehov.infossa joskus vuonna 2010)
Anton Tšehov · elämä · kuolema
30.9.2023 · 12
Faits
Varasin kaksi päivää vapaata ja kävin vanhassa koti- ja koulukaupungissa läheisen asioita hoitamassa. Asiat hoituivat niin, että saatoin toisena päivänä rauhassa kuljeskella kaupungin kaduilla.
Jouduin kirjastoon, siihen kirjastoon joka valmistui juuri niihin aikoihin kun olin jättämässä kaupungin, niin että en koskaan saanut toteutetuksi nyt vähän asetelmalliselta tuntuvaa aikomustani istua mukavasti uuden ja odotetun musiikkiosaston tuoliin, laittaa kuulokkeisiin Sibeliusta soimaan ja katsella rantapuiston yli talviselle Vanajavedelle.
En käynyt nytkään musiikkiosastolla. Sen sijaan tartuin Parnassoon kirjaston yläkerran viihtyisässä lehtisalissa. Tartuin Parnassoon, kohtasin Leena Rantasen ja Marcel Cohenin.
===
Kesällä 2009 Leena Rantanen istuu Marcel Cohenin kanssa pariisilaisessa kahvilassa. Kahvilan katto on paneloitu lämpimän värisellä puulla, kauniit valaisimet heijastavat valonsa katon kautta ja korostavat sen lämmintä hehkua. Sinne tänne ripustettujen maalausten yksityiskohtia ei erota. Ihmiset näyttävät täälläkin asettuvan mieluiten seinänvieruspöytiin.
Myöhemmin Leena Rantanen kirjoittaa tapaamisesta lehteen. Cohen on julkaissut parikymmentä teosta, muttei tunne fiktiota ja juonta omakseen. Cohen onkin päätynyt lyhyisiin huomioihin ja katkelmiin, joita hän julkaisi ensi kerran 1987 kokoelmassaan Trente cinq nouvelles. Samaa tyyliä jatkavat kokoelmat Faits ja Faits II. ”Faits” tarkoittaa ”asioita”, ”tapahtumia” tai ”tekoja”, ja kokoelmat sisältävät muutaman rivin tai muutaman sivun pituisia juttuja. Ei alkua, ei loppua, kirjaan voi astua mistä kohdasta tahansa.
Faits-kirjoilla on mottonsa. Ensimmäisen kirjan mottona on Kafkan lause Hän juoksee tapahtumien perässä kuin aloitteleva luistelija. Faits II -kirjan motto on Walter Benjaminilta:
”Minulla ei ole mitään sanottavaa. Vain näytettävää.”
===
Kevättalvella 2005 auton valokiilat työntävät illan pimeyttä loitommaksi pohjoisen Uudenmaan maantiellä. Mutkaisen tien metsäisissä kohdissa tuuli ei tunnu, mutta peltoaukeilla viima tarttuu autoon ja valaistulla tiellä näkyy, kuinka hieno lumi pyyhkii tien poikki kuin tuulten ajama savu. Auton määränpäänä on Mäntsälän Ohkola ja Ohkolan nuorisoseuran talo ja siellä pidettävä Tšehov-tapahtuma, jossa Karhu-näytelmä esitetään viidellä eri kielellä viidestä eri maasta olevien seurueiden voimin. Luvassa on myös venäläinen iltapala, piiraita, teetä, hilloa, suolakurkkuja, keittoakin.
Tapahtuman avaa ja alustaa Laura Buttler. Buttler puhuu kuuluvasti, varmasti ja tottuneesti englanniksi. Hänen vahva äänensä kantaa helposti salin yli. Yleisö kuuntelee vierasta kieltä hiljaa ja keskittyneenä, vain nuoren latvialaisseurueen jäsenet supisevat keskenään salin perällä.
Buttler kertaa asiantuntevasti Tšehovin elämän vaiheita ja hänen työtään. Tšehovin kirjailijanlaatua kuvatessaan Buttler lähestyy esityksensä ydinkohtaa. Hänen äänensä voimistuu entisestään. Latviakin hiljenee. Buttler jatkaa painokkaasti toistoon turvautuen:
”Chekhov never judges, he shows. Chekhov shows, he never judges.”
===
Benjamin, Cohen, Tšehov. Sanottavaa? Näytettävää?
===
On outoa kulkea vanhan kotikaupungin katuja elokuisena aamupäivänä kun koulut ovat jo alkaneet ja useimmat ihmiset palanneet lomalta töihin, kulkea hiljalleen ja vailla päämäärää.
Vanhassa kaupungissa on paljon tuttua. Korkealla lyseon pääsisäänkäynnin yläpuolella vakuutetaan yhä, kuinka Labor improbus omnia vincit. Janne seisoo lähellä nimikkopuistossaan nuorena ja solakkana, aina vain selin yhteiseen opinahjoomme nähden. Laurellin kahvilasta saa vieläkin sveitsinviinereitä, vaikka kahvila onkin muuttanut komeaan entiseen pankkitaloon torin laidalle ja viinerit eivät ole yhtä muhkeita kuin ennen Palokunnankadulla. Torin kiveys on uusittu, mutta koulumatkoilta tuttu diagonaalikäytävä on edelleen tallella. Taidemuseon päärakennus, johon Marjatta Kaarakka ehti tutustuttaa niin monet lyseolaisvuosikerrat, melkein tuoksuukin samalta kuin ennen.
Muutin kaupungista neljännesvuosisata sitten. Siinä ajassa kaupunki on tuttuudestaan huolimatta muuttunut, vanhentunut samat vuodet kuin minäkin mutta vanhetessaan jotenkin nuorentunut. Kun kulkee arkikiireettä sen katuja ja kortteleita antaen askeltensa ohjautua sinne mihin silmä sattuu kiinnittymään, alkaa tuntea itsensä ulkopuoliseksi, kaupunkiin kuulumattomaksi, myöhäiseksi matkailijaksi. Talot ja ikkunat, jotka ennen näkivät askeleeni päivittäin, tuntuvat nyt seuraavan kulkuani niin kuin vieraan kulkua seurataan. Välillä huomaan itsekin katsovani itseäni ulkopuolelta, aivan kuin osa minusta olisi jossakin niistä ikkunoista.
Kuljen alas Raatihuoneenkatua ja käännyn vasemmalle laivarantaa kohti. Vastapäisestä suunnasta Vanajaveden vanhalta sillalta tulee nainen aamulenkillään ja kaartaa edelleni. Nainen poikkeaa rantaan, minä jatkan jalkakäytävän asvaltilla. Ripeästi kävelevä nainen ehättää rannasta palattuaan taas edelleni, jatkaa rannan puistokäytävää ja asettuu penkille istumaan. Siinä kohtaa rantatörmän koivut kurkottavat vaakatasossa pitkälle veden ylle kohti lahden takana kohoavaa linnaa. Muistan puut, muistan muutakin. Valkeat yöt, rungolla istujat, pehmeän ihon. Otan pari askelta puita kohti, sitten näen taas itseni ulkopuolelta, käännyn kesken ja palaan kirjastoon.
(Julkaistu joskus muinoin vanhassa tsehov.infossa)
Anton Tšehov · Hämeenlinna · Marcel Cohen · muistot
29.9.2023 · 3
Johtaja sohvan alla, suomennos vuodelta 1925, on Tšehov-sivujeni 216. suomennettu novelli. Jutusta on julkaistu ainakin kaksi suomennosta. Se toinen on vuodelta 1936. Siinä herra otsikon mukaan onkin sängyn, ei sohvan alla.
12.12.2023 · 44
Ohukainen ja Paksukainen ja Ohukainen
Laurel and Hardy on Laurel and Hardy, Laurel and Hardy on Ohukainen ja Paksukainen, paksukainen ja ohukainen tapaavat Nikolain rautatieasemalla.
Ohukaisen ja Paksukaisen järjestyksen tietävät kaikki. Ensin tulee Laurel, sitten Hardy. Kun valuu hetkeen, jolloin ei ole pahempaakaan tekemistä ja tekee Google-haun "Laurel and Hardy", tuloksena on 640 000 osumaa. Kun tekee Google-haun "Hardy and Laurel", tuloksena on 38 800 osumaa.
Elokuvan ensi vuosikymmenien ikivihreä koomikkopari, englantilaissyntyinen Stan Laurel ja amerikkalainen Oliver Hardy, on siis hyvin järjestyksessä. Kurissa he eivät taida olla, ainakaan jos kysyy James Finlaysonilta 
, jonka naaman asentoa parivaljakko pääsi vääntelemään monissa muistettavissa kohtauksissa.
Vähän he pyrkivät vääntelemään myös Mišaa ja Porfiria. Miša ja Porfiri ovat Tšehovin alkukauden pikkutarinan päähenkilöt, lapsuudenystävät jotka yllättäen tapaavat toisensa vuosien jälkeen. Miša ja Porfiri muodostavat Stan ja Ollie -ulkoasuisen kaksikon. Toinen on lihava, toinen laiha. Tämä kaksikko ei yleisön tietoudessa ole yhtä hyvässä järjestyksessä.
Kun valuu syvemmälle hetkeen jolloin ei ole pahempaakaan tekemistä, niin tarttuu sivuston Google Analyticsiin. Vähän yli vuoden aikana tätä tarinaa on haettu 24 kertaa. Ei kovin vakuuttava määrä tilastolliselta kannalta, mutta siitä ei nyt välitetä, varsinkin kun etusivun tuoreustäplät ovat taas harvenemassa. Siis: Ohukaista ja paksukaista on haettu 13 kertaa, paksukaista ja ohukaista 9 kertaa. Lisäksi pelkkää ohukaista on haettu kaksi kertaa. Siten ohukainen voittaa selvin numeroin 15–9.
Tässä vaiheesssa kaikki vielä hereillä olevat tietysti arvaavat, että Stan ja Ollie -efekti on vaikuttanut hakuihin ja kääntänyt järjestyksen vääräksi. Niin on. Nikolain asemalla kun tapaavat Miša ja Porfiri järjestyksessä paksukainen ja ohukainen, tai lihava ja laiha, kuten varhaisimpien suomennosten otsikko kuuluu.
Paksukainen ja Ohukainen kuuluu niihin Tšehov-tarinoihin, joita joku on kutsunut kameleonttikertomuksiksi. Tässä tarinassa vanhojen koulukavereiden tapaaminen vaihtuu sydämellisestä jälleennäkemisestä joksikin aivan muuksi siinä silmänräpäyksessä, kun laiha kollegian asessori saa kuulla lihavan lapsuudenystävänsä ylenneen salaneuvokseksi, siis hyvin korkealle virka-asteikossa , ja ryhtyy pokkuroimaan niin että lihavaa alkaa kuvottaa.
(Julkaistu vanhassa tsehov.infossa 8.10.2009)
2.10.2023 · 13
Paaston aattona, suomennos vuodelta 1911, on Tšehov-sivujeni 217. suomennettu novelli.
30.1.2024 · 47
Sivu 1
A · Alain Bashung · Aleksis Kivi · Anton Tšehov B · Bardit · Bob Dylan E · Eddie Cochran · elämä · esineet · Evert Taube G · Goethe H · Helsinki · Humppilan lasitehdas · Häme · Hämeenlinna I · Iakovos Kampanellis · ihmisen osa · In English J · Jussi Halla-aho · Jääpuisto K · kirjankansia hyllystämme · kirjat · Klassik Radio · kuolema L · Lasse Mårtenson · Lauantain toivotut levyt · lyhyet M · Marcel Cohen · Mauthausen · Mikael Wiehe · Mikis Theodorakis · Monica Zetterlund · muistot · musiikki P · Pekka Gronow · persut · politiikka · presidentinvaalit · Puistoblues Q · Qobuz R · Rautatiemuseo S · Seitsemän veljestä · Susanna Haavisto · Suvi Ahola · Sven-Bertil Taube · syksy · sähköntuotanto T · tiloja · Tiptree · tuulivoima V · valokuvat · Veijo Meri · videot Z · Zusi Bahnsimulatoren
