Anton Tšehovin suomennetut kertomukset
Tšehov-sisältöni on kutistunut vain kertomuksia, tai novelleja, käsittäväksi. Näille sivuille on koottu (melkein) kaikki Tšehovin kertomukset, joista minulla on suomennostieto. Kertomuksia on 219. Viimeisin lisäys on Nimipäivä, lisätty 10.11.25. Monista kertomuksista on tehty useita suomennoksia, mutta kaikista ei sivuillani ole tarkkoja julkaisutietoja.
Jonkinlainen luettelo Tšehov-julkaisuista löytyy sivuiltani täältä ja Tšehovista kirjoitetusta täältä. Kansalliskirjaston Digi-palvelusta löytyviä varhaisia suomennoksia olen koonnut tänne.
Sivuilla näytetään nyt suomennosten kaikki nimiversiot, kertomuksen alku kuitenkin vain niistä, jotka syystä tai toisesta kantavat arvonimeä "valittu". Nuoli 
vie kertomuksen, ei suomennoksen sivulle.
A E G H I J K L M N O P R S T U V Y
K
Kello oli kahdeksan aamulla — aika, jolloin upseerit, virkamiehet ja kylpylävieraat tavallisesti kävivät meressä kuuman, tukahduttavan yön jälkeen ja menivät sitten paviljonkiin juomaan kahvia tai teetä.
[Suom. Ulla-Liisa Heino]
Kala verkossa
Iz zapisok vspyltšivogo tšeloveka
. . .
[Suom. nimeämätön]
Kalliita kielitunteja
Dorogije uroki
Vieraiden kielten osaamattomuus merkitsee sivistyneelle ihmiselle suurta haittaa. Vorotov tunsi tämän kipeästi silloin kun hän suoritettuaan kandidaattitutkinnon yliopistossa syventyi pienehköön tieteelliseen työhön.
[Suom. Juhani Konkka]
Kauppatorin poikki on menossa poliisitarkastaja Otšumelov uudessa päällystakissaan, nyytti kädessä. Hänen takanaan harppailee punatukkainen konstaapeli ja kantaa seulaa, joka on täpötäynnä takavarikoituja karviaismarjoja.
[Suom. Juhani Konkka]
Paljon olen elämäni aikana nähnyt taloja, suuria ja pieniä, kivestä ja puusta rakennettuja, mutta eräs talo on aivan erikoisesti syöpynyt mieleeni. Tai oikeastaan se ei ole talo, vaan pikemminkin mökki.
[Suom. Juhani Konkka]
Kapteenin univormu
Kapitanski mundir
Nouseva aurinko katsoi yrmeästi piirikuntakaupunkia, kukot olivat vasta äsken laulamasta laanneet, mutta olipa kun olikin setä Rilkinin kapakkaan ennättänyt jo vieraita tulla.
[Suom. Reino Silvanto]
Vanha Semjon, lisänimeltään Tolkovyi, ja nuori tataari, jonka nimeä ei kukaan tiennyt, istuivat rannalla nuotion ääressä; kolme muuta lautturia oli tuvassa.
[Suom. Juhani Konkka]
Sen asian toimittaminen kesti vitkallisen kauan. Äitinsä mukana Paša kulki ensin sateessa, milloin niitettyjä peltoja, milloin metsäpolkuja, joilla keltaiset lehdet takertuivat hänen saappaisiinsa, kulki niin kauan kunnes aamu alkoi valjeta.
[Suom. Juhani Konkka]
Karviaismarjoja
Kryžovnik | Крыжовник 
Jo aamuvarhaisesta olivat sadepilvet peittäneet koko taivaan; oli hiljaista, viileää ja ikävää kuten tavallisesti harmaina pilvisinä päivinä, jolloin pilvet ovat jo kauan riippuneet peltojen yllä, odotetaan sadetta, eikä sitä kuitenkaan tule. Eläinlääkäri Ivan Ivanytš ja lukionopettaja Burkin olivat jo väsyneet kävelemiseen ja aukea näytti heistä loputtomalta.
[Suom. Ulla-Liisa Heino]
Jalkakäytävällä juoksenteli edestakaisin ja levottomana sivuilleen vilkuillen nuori punaruskea koira, mäyräkoiran ja piharakin sekasikiö, joka kuonostaan oli aivan ketun näkoinen. Tuon tuostakin se pysähtyi, nosteli uikuttaen ylös palelevia käpäliään ja yritti selvittää itselleen, miten oli mahdollista, että se oli eksynyt?
[Suom. Eila Salminen]
Ivan Petrovitš Panihidin kalpeni, kiersi lampun sydäntä alemmaksi ja aloitti rauhattomalla äänellä:
— Synkkä, läpinäkymätön pimeys kattoi maata, kun jouluyönä vuonna tuhatkahdeksansataakahdeksankymmentäkolme palasin kotiin erään nyttemmin jo kuolleen ystäväni luota, jonka asunnossa viivyimme myöhään spiritistisessä istunnossa.
[Suom. Juhani Konkka]
Muistan, olin vielä koulupoika, kymnaasin viides- tai kuudesluokkalainen, kun matkustin vaarini kanssa Donin alueella Bolshaja Krepkajan kylästä Donin Rostoviin. Oli helteinen, painostavan ikävä elokuun päivä.
[Suom. V. Levänen]
Keittäjätär menee naimisiin
Kuharka ženitsja
Griša, pieni seitsemänvuotias pojannappula seisoi keittiön ovella, kuunteli ja tirkisteli avaimenreiästä. Keittiössä tapahtui hänen käsityksensä mukaan jotakin tavatonta, ennen näkemätöntä.
[Suom. Juhani Konkka]
Ken kahta jänistä tavoittaa...
Za dvumja zaitsami pogonišsja, ni odnogo ne pojmaješ
. . .
[Suom. nimeämätön]
Kerjäläinen
Ništši | Нищий
— Armollinen herra! Olkaa hyvä ja kiinnittäkää huomionne onnettomaan, nälkäiseen ihmiseen. En ole syönyt kolmeen päivään ... minulla ei ole edes viisikopeekkaista yösijan maksuksi ... vannon Jumalan nimessä!
[Suom. Juhani Konkka]
Kielen ja kirjallisuuden opettaja
Utšitel slovesnosti
Natalja Mihailovna, nuori rouva, oli aamulla palannut Jaltasta ja kertoi herkeämättä nyt miehelleen Krimin ihanuuksista. Iloisena katseli mies ihastunutta vaimoaan kasvoihin, kuunteli ja toisinaan kysäsi ...
[Suom. Reino Silvanto]
Huoneessa, joka kuului kauppias Eršakovin teekaupan yhteyteen, istui korkean konttoripöydän takana itse Eršakov, nuori mies, joka oli muodinmukaisesti pukeutunut, mutta nuhruinen, sellainen, joka ikäisekseen on saattanut elää rajustikin.
[Suom. Lauri Savolainen]
Kirjallisuuden lehtori
Utšitel slovesnosti
Kuului hevosten kavioiden kolahtelua riukulattiaan; ensin talutettiin tallista pikimusta Kreivi Nulin, sitten valkoinen Sisar Maika. Kaikki ne olivat erinomaisia, kalliita hevosia. Ukko Šelestov satuloi Velikanin ja kääntyen Maša-tyttärensä puoleen sanoi:
— No, Maria Godfroy, nouse ja istu! Hoplaa!
[Suom. Juhani Konkka]
Vanka Žukov, kymmenvuotias poika, joka kolme kuukautta sitten oli annettu suutari Aljahinille oppiin, ei käynyt jouluyönä nukkumaan. Odotettuaan siksi kunnes isäntäväki ja kisällit olivat lähteneet kirkkoon hän otti isännän kaapista mustepullon, kynän, jossa oli ruostunut terä, levitti eteensä rypistyneen paperiarkin ja alkoi kirjoittaa.
[Suom. Juhani Konkka]
Kirje oppineelle naapurille
Pismo k utšenomu sosedu
Rakas naapurini!
Maksim… (unohdin isänne nimen, suokaa jalomielisesti anteeksi!) Suokaa anteeksi ja armahtakaa minua vanhaa ukkoraiskaa ja tolkutonta ihmissielua siitä, että rohkenen häiritä Teitä kurjalla kirjeellisellä jokelluksellani.
[Suom. Matti Lehmonen]
. . .
[Suom. nimeämätön]
Klassillisella linjalla
Slutšai s klassikom | Случай с классиком
Ennenkuin Wanja Ottepelow läksi gymnaasiin suorittamaan kevättenttiään kreikankielessä, suuteli hän jumalankuwia. Hänellä oli kouristusta watsassa, painoa rinnan alla ja sydän tykytti niin että oli haljeta – kaikki waan siitä pelosta että pääsisikö läpi. Miten oli hänen tänään käywä? Oliko hän saawa kakkosen vai kolmosen? Kuusi kertaa siunautti hän itseään äidillään ja ennenkuin hän meni pyysi hän wielä tätiään rukoilemaan hänen puolestaan.
[Suom. nimeämätön]
Kohtaus metsästysretkellä
Drama na ohote | Драма на охоте
Kerran huhtikuussa vuonna 1880 vahtimestari Andrei astui puolenpäivän aikaan työhuoneeseeni ja ilmoitti salamyhkäisesti, että toimitukseen oli tullut herra, joka pyysi hartaasti päästä toimittajan puheille.
[Suom. Valdemar Melanko]
Koiraa taluttava nainen
Dama s sobatškoi
Koleeraa pelättäessä
Nadležaštšije mery
Oli vielä pimeä, mutta siellä täällä alkoivat jo valot syttyä taloissa ja kalpea kuu alkoi kohota kadun päässä kasarmin takaa. Laptev istui penkillä portin luona ja odotti aamujumalanpalveluksen päättymistä Pietarin ja Paavalin kirkossa.
[Suom. Ulla-Liisa Heino]
Työntäen kädet laajojen housujensa taskuihin kääntyi koomikko Ivan Akimovitsh Volobjev-Sokolov akkunaan päin ja kiinnitti uneliaan katseensa kadun toisella puolella olevaan taloon. Niin kului ainakin viisi minuuttia kuolonhiljaisuuden vallitessa.
[Suom. nimeämätön]
Kello ei ollut paljo yli kuuden illalla, kun luutnantti Strekatsev kierrellessään kaupungilla, kulki suuren kolmikerroksisen talon ohi, sattumalta tuli hän heittäneeksi silmäyksen toisessa kerroksessa oleviin ruusunpunaisiin akkunaverhoihin.
– Tässä asuukin rouva Dudu – – – muisti hän. – Pitkään aikaan en ole hänen luonansa käynytkään. Enköhän mene?
[Suom. V. P.]
Pian sen jälkeen, kun oli tavannut vaimonsa itse teossa, Fedor Fedorovitš Sigajev seisoi Schmuks & C:n asekaupassa valitsemassa sopivaa revolveria. Hänen kasvoiltaan kuvastui viha, suru ja luja päättäväisyys.
[Suom. Juhani Konkka]
Ljev Savvitsh Turmanov, tavallinen kuolevainen, jolla oli sievoinen omaisuus, vielä sievoisempi aviosiippa ja mitä sievoisin kalju keskellä päälakea, pelasi kerran ruuvia erään ystävänsä luona tämän nimipäivillä.
[Suom. Reino Silvanto]
Koteloihminen
Tšelovek v futljare
Koteloitunut ihminen
Tšelovek v futljare | Человек в футляре
Mironositskojen kylän äärimmäisessä laidassa olevaan kylänvanhin Prokovin heinälatoon yöpyi myöhäisiä metsämiehiä. Heitä oli ainoastaan kaksi: eläinlääkäri Ivan Ivanytš ja kimnaasinopettaja Burkin. Ivan Ivanytšilla oli melko outo, kaksiosainen sukunimi — Tšimša-Himalaiski, joka ei ollenkaan sopinut hänelle, ja sen vuoksi koko kuvernementissa häntä sanottiinkin vain Ivan Ivanytšiksi;
[Suom. Juhani Konkka]
Kotiopettaja
Repetitor | Репетитор
Lukion seitsemäsluokkalainen Jegor Siberov ojensi armollisesti kätensä Petja Udodoville. Petja, 12-vuotias, pullea, punaposkinen pojannaskali, jolla oli harmaa puku, löi kantapäänsä yhteen tervehtiessään. Sitten kiipesi hän kaapille ottaakseen esille vihkot. Oppitunti alkoi.
[Suom. A. S.]
— Grigorjeveiltä käytiin kysymässä jotakin kirjaa, mutta sanoin, että te ette ole kotona. Postinkantaja toi sanomalehtiä ja kaksi kirjettä. Sitten muistaessani, Eugeni Petrovitš, pyytäisin teitä kiinnittämään huomiotanne Serjožaan.
[Suom. Juhani Konkka]
Kirkon kuorissa seisoo lukkari Otlukavin pureksittu hanhensulkakynä paksujen, rasvaisten sormien välissä.
[Suom. Matti Lehmonen]
Olenka, virasta eronneen kollegian asessori Plemjannikovin tytär, istui kotinsa pihanpuoleisella kuistilla mietteisiinsä vaipuneena. Oli kuuma, kärpäset ahdistelivat itsepäisesti, ja oli mieluista ajatella, että kohta tuli ilta. Idästä nousi tummia sadepilviä, sieltä henkäili harvakseen raikas kosteus.
[Suom. Juhani Konkka]
Kumma kuvastin
Krivoje zerkalo | Кривое зеркало
Minä ja vaimoni astuimme vierashuoneeseen. Siellä haisi homeiselta ja kostealta. Lukemattomat rotat ja hiiret juoksivat piiloihinsa, kun me valaisimme seiniä, jotka kokonaisen vuosisadan kuluessa eivät olleet nähneet päivänvaloa.
[Suom. Reino Silvala]
Sota-alkeiskoulun opettaja, kollegianregistraattori Lev Pustjakov asui ystävänsä luutnantti Ledentsovin naapurina. Juuri tuon luutnantin luo hän suuntasi kulkunsa uudenvuoden aamuna.
[Suom. Juhani Konkka]
Kunnon saksalainen
Dobryi nemets
Ivan Karlovitš Schwein, Funk ja C:o rautavalimon vanhin mestari, lähetettiin Tveriin paikan päälle suorittamaan jotakin tilaustyötä. Työ kesti neljä kuukautta, ja tänä aikana mies-paran tuli siinä määrin ikävä nuorta vaimoaan, että hän menetti ruokahalunsa ja yrittipä pariin otteeseen itkeä tuhertaakin.
[Suom. Juhani Konkka]
Kerran, siihen aikaan kun hän oli vielä nuorempi, kauniimpi ja äänikin oli sointuisampi, tytön luona huvilalla, välikerroksessa, istui Nikolai Petrovitš Kolpakov, ihailija. Oli sietämättömän kuumaa ja tukahduttavaa.
[Suom. Juhani Konkka]
Kuuluisuus
Passažir 1-go klassa
Ensimmäisen luokan matkustaja, joka vast'ikään oli syönyt päivällistä asemasalissa ja juonut itsensä hienoon hiprakkaan, heittäytyi vaunun samettisohvalle, ojensihe mukavasti puolinojaan ja nukahti.
[Suom. Reino Silvala]
Kyllä naisten kelpaa
Ženskoje stšastje
Kenraaliluutnantti Sapupyriniä haudattiin. Vainajan asunnolle, jossa hautajaismusiikki ja komentosanat kajahtivat, kokoontui joka puolelta joukottain kansaa katsomaan hautajaismenoja.
[Suom. Reino Silvanto]
Pitkä tavarajuna on jo kauan seissyt pysäkillä. Veturi ei päästä ääntäkään ikään kuin se olisi sammunut; junan luona ja asemarakennuksen ovella ei näy sieluakaan.
[Suom. Esa Adrian]
Kynttelikkö
Proizvedenije iskusstva
Oli puolipäivä. Tilanomistaja Voldyrev, pitkä vankkatekoinen mies, jolla oli lyhyeksi leikattu tukka ja mulkosilmät, riisui päällystakkinsa, pyyhki silkkinenäliinalla otsansa ja meni arasti virastosaliin.
[Suom. Juhani Konkka]
Sivuston sisältöä
Anton Tšehovin suomennetut kertomukset
Kirjoja, kansia hyllystämme (51)
S T O P
N.B.
Mitäs vanhoista | Martti Anhava on poikkeillut perinteestä uuden Tšehov-suomennoskokoelmansa nimistössä. Rantakadulla on kyllä esiintynyt rouva aiemminkin, mutta koirasta on nyt ensi kertaa tullut hauva. Kohtaamme siis Hauvarouvan, emme naista ja sylikoiraa.
14.11.2025 · 14
Palaute
Tommi Salonen
tommi.salonen at iki.fi